Koska kukkii -haaste: 2. raportti

Tulipa Persian Pearl

Tähtitulppaani Persian Pearl on yksi kevään lempitulppaaneistani. Siksi olenkin istuttanut sitä useisiin paikkoihin. Tänä keväänä valitsin Persian Pearlin yhdeksi Koska kukkii -haasteen seurattavaksi. Arvioin tämän pikkutulpun kukkivan 1.5., mitä se ei tehnyt. Pieleen mennyt arvio ei sen kummemmin harmita, sillä kylmä kevät ja toistuvat takatalvet ovat laittaneet kasvit koville. Samoin puutarhurin sietokykyä on rasitettu turhan monta kertaa.

Sunnuntai-iltapäivän kuvauskierroksella yllätyin löytäessäni avautuneita Persian Pearleja useista eri paikoista. Kun ensin on päivä-, ellei viikkotolkulla koleaa, ei edes osaa ajatella kasvien noudattavan omaa rytmiään. Säistä riippumatta. Muutama aurinkoinen ja lämmin päivä sai pienet tulppaanit nostamaan kukkavartensa ja avaamaan nuppunsa. Ihmekös tuo, kun lauantaina etelärannikolla mittari kipusi yli +20 asteen.

Ennustin Tulipa Persian Pearlin kukkivan 1.5. Saattaa olla, että se oli kukassa jo lauantaina 4.5., mutta en sitä huomannut enkä kuvannut. On aiheellista hyväksyä ensimmäiseksi kukkimispäiväksi sunnuntai 5.5.

Arvaus ei sentään mennyt ihan päin prinkkalaa. En ota tästä itselleni liian suurta kunniaa. Kukintapäivän arvioimisessa auttoi kuva-arkistojen selaaminen. Ehkä mahdollisiin tuleviin haasteisiin voisi harkita jotain vaikeammin arvattavaa kasvia.

Tulipa Persian Pearl

Kolmesta haasteeseen valitsemastani kasvista etelänkevätesikon tilanteen raportoin 30.4. Seuraavaksi sitten odottelenkin ruusuherukan kukkimista, jolle olen arvioinut ajankohdaksi 10.5. Nyt jo tiedän, ettei tule toteutumaan.

Ribes rubrum - Valkoherukka

 
Persian Pearleja ilmestyy toivon mukaan myös niihin paikkoihin, joissa se ei vielä ole nupulla. Taitaa kaikki kukkiminen hyytyä niille sijoilleen, sillä pohjoinen ilmavirtaus tuo etelää myöten yöpakkasia ja räntä- tai lumisateita. Herukoissa on jo nuppuja näkyvissä. Laitan niille varoiksi harson illalla.

Pihalla on yltympäriinsä haavan norkkoja. Parina päivänä on tullut melko navakasti, jolloin norkot ovat kevyinä lentäneet kauaksikin. Yhdestä norkosta syntyy noin 2000 siementä ja täysikokoinen haapa voi tuottaa noin 50 miljoonaa siementä. Haavan sirkkataimi kehittyy heikosti ja kuolee helposti. Hyvä niin. Vaahteravauvojen kitkemisessa on puuhaa riittävästi.

Gagea minima - Pikkukäenrieska scillojen seurana.

Nyt meitä hellitään

Puutarhaelämän ja muun elämän yhteensovittaminen näin kevätkiireiden keskellä tuntuu välillä luonnottoman vaikealta. Etenkin tällaisina aurinkoisina ja lämpiminä päivinä mieli vetää ulos pihahommiin, vaikka välillä pitäisi siivota, tehdä ruokaa ja pestä pyykkiä. Ikkunoistakin vasta murto-osa on pesty. Raskaampien kaivu- ja kärräysurakoiden väliin on hyvä järjestää taukoja ja lepopäiviä. Muuten saattaa selkä kiukustua pahemman kerran.

Sitten kun saa itsensä järjestettyä suunniteltujen pihatöiden pariin, valmista tulee odotettua nopeammin. Miten ne kaikki suunnitellut ja suunnittelemattomat projektit kasvavatkin omassa päässä niin valtaviksi ja aikaavieviksi?

Scilla bifolia - Pikkusinililja

Meistä kukaan ei taida olla yksinään kiiretuntemustensa kanssa. Yhdessä jos toisessakin blogissa mainitaan, kuinka muu elämä haittaa puutarhaelämää. Olemme odottaneet kevättä hartaasti ja kokeneet monta pettymystä lumen ja kylmyyden muodossa. Nyt meitä vihdoin hellitään kaikella kauneudella. On maltettava pysähtyä nauttimaan kauniista näkymistä. Aika ei pysähdy, me voimme sen tehdä.

Prunus padus - Tuomi

Puut ja pensaat vihertyvät ihan silmissä. Tuomessa on ollut isot silmut jo parin viikon ajan. Vappuna silmuista ryöpsähti hiirenkorvat esille. Pienemmät koivut ja monet muut puut seuraavat perässä. Pari päivää sitten katselin ruusuorapihlajan pikkuruisen palleroisia silmuja. Nyt näen jopa työhuoneen ikkunasta paljain silmin alapihalla kasvavan ruusuorapihlajan samaisten pallerosilmujen kasvaneen.

Clematis alpina 'Purple Dream' - Tarha-alppikärhö

Tarha-alppikärhöistä Purple Dream avaa pian lehtisilmunsa. Willy seuraa vastapäistä kärhökaveriaan piirun verran perässä.

Clematis integrifolia 'Aljonushka' - Tarhakellokärhö

Päivänpesän elämää -blogin Katja löysi elonmerkkejä omasta Aljonushkastaan jo ennen vappua. Muistin viimein vappupäivänä kumarua omien Aljonushkieni tyveen ja sieltähän nekin ovat puskemassa uutta kasvua.

Pulsatilla vulgaris - Tahrakylmänkukka

Tarhakylmänkukat heräävät nyt sekä Vasenrinteessä että Pikkupuutarhan Harkkokäytävällä. Katsokaa, miten söpöjä karvapienokaisia ne ovat. Nuppukin on jo selvästi näkyvissä.

Corydalis solida 'Beth Evans' - Pystykiurunkannus

Pystykiurunkannukset senkun lisääntyvät ja leviävät. Näitä kannattaa istuttaa lisää vaikka joka vuosi. Joka kaupasta pystykiurunkannuksia ei löydy, mutta verkkokaupoissa etenkin tätä Bettiä on alkanut olla paremmin.

Corydalis solida 'Purple Bird' - Pystykiurunkannus

Syksyllä tilasin Eurobulbilta pussillisen kuvan Purple Birdiä. Ilahduttavaa istuttaa sipuleita, jotka osoittautuvat varmoiksi nousijoiksi. Tosin edellisen vuoden hankinta, 'Porcelain Blue' ei kukkinut missään vaiheessa kesää. Tiesin sen olevan muita kiurunkannuksia myöhäisempi kukkija, mutta eipä herännyt. Saattaapa se yllättää ja nousta tulevana kesänä. Aina sopii toivoa. Ja jollei nouse, voin etsiä syksyllä uusia Porcelain Bluen kauppiaita.

Hissukseen vihertyvälle nurmikolle on ilmestynyt sinne tänne pieniä pystykiurunkannuslämpäreitä. Mikäli nurmikko saa lähiaikoina vettä, sen kasvu räjähtää siihen pisteeseen, että pian on ensimmäinen leikkuu edessä. En ole tänä keväänä haravoinut nurmikkoa juuri ollenkaan. Kanttausurista olen ohikulkiessani siepannut kourallisia kuivuneita lehtiä. Lisäksi tuulenpuuskat juoksuttavat lehtiä mm. puistoalueelta meidän puolelle. 

Näkymien siistimiseen ruohonleikkuu on hyvä lääke. Noiden pystykiurunkannusten kannalta en vain nyt halua kiirehtiä toimenpidettä, jotta ehtivät siementää. Kodin lähellä on kaksi taloa, joiden pihanurmet ovat parhaillaan täynnä pystykiurunkannuksia.

Anemone sylvestris - Arovuokko

Lämpimän aurinkoiset päivät ovat saaneet puutarhaihmisen pään monin tavoin sekaisin. Sipulikukkia ja muita varhain herääviä kasveja tutkiessa ja kuvatessa olen jo monta kertaa erehtynyt sormilla rapsuttamaan perennapaikkoja ihmetellen, missä ne luuraavat. Sitten havahdun totuuteen, ettei kaikkien aika edes vielä ole. Eikä muutenkaan mikään kiire.

Muutama päivä sitten tällainen ihmettely kohdistui Päivänliljapenkin arovuokkoihin. Missä ne oikein ovat? Onko talvi vienyt jokaisen? Ihan turhaan moista tuskailin. Siellä ne odottivat mullassa sopivaa hetkeä ja vappupäivänä niitä sitten nousikin melkoisella vauhdilla päivänpaisteesta nauttimaan.

Sorbus ulleungensis 'Dodong' - Tuurenpihlaja

Molemmat tuurenpihlajani ovat pian valmiita avaamaan lehtikäärönsä. Ladatessani tätä kuvaa tietokoneelle, huomasin lehtikäärön sisällä aivan selvästi nupun. Katsokaa, eikö olekin? Kohta kipitän alapihalle tutkimaan asiaa tarkemmin. Kuvaushetkestä on kaksi päivää. Tänään, lauantaina saattaa näkyä jo enemmän.

Kivipellon Saila puhui postauksessaan kukinnan yltäkylläisyyden tuomasta onnellisuudesta. Minun on helppo yhtyä hänen kertomaansa ja tunnelmaansa. Myös siihen, miten ihmeellisiä scillat ovat. Nuorena tyttönä katselin vanhojen omakotitalojen puutarhoissa lainehtivaa sinistä kukkamerta. Enpä silloin tiennyt, että joskus minulla on samanlaisia kukkameriä kotipihassani.

En ole vuosiin istuttanut yhtään uutta kevätkirjotähteä tai idänsinililjaa. Paitsi valkoisia scilloja ja pikkusinililjaa. Silti meillä kasvaa scilloja likimain joka paikassa. Muurahaiset kuljettavat scillan siemeniä uusille alueille. Samoin teen sitä itse kasveja jakaessani ja siirtäessäni. Myös puutarhakompostin mukana scillat löytävät uusia asuinalueita.

En vedä hernettä nenään edes siitä, että scilloja nousee kivituhkapintaisilla kulkuväylillä.Onneksi ei sentään laajoina mattoina, vaan lähinnä yksilöinä siellä täällä. En ryhdy niitä kaivelemaan pois, koska kesän aikana ne katoavat ilmestyäkseen taas seuraavana keväänä kukkimaan. Tänä keväänä käytävät eivät kuki juuri ollenkaan. Viime kesänä levitetty uusi muhkea kivituhkapinta on hetkeksi tukehduttanut mahdolliset scillojen pikkusipulit. Sieltä ne luultavasti ajan kanssa bongaavat itsensä esiin.

Esikko

Olen istuttanut hedelmäpuiden alle joitakin matalampia kevätsipuleita. Kirjopikarililjaa, lumikelloja, helmililjoja. Kesän edistyessä samaisiin paikkoihin ilmestyy itse itsensä siementäneinä myös akileijoja, sormustinkukkia ja pioniunikoita.

Pari vuotta sitten laitoin Huvituksen alle muutaman Lappalainen etelässä -blogin Nilalta saadun esikon. Hölmö juttu siinä mielessä, että esikot joutuvat ponnistamaan itsensä näkyville valtavan scillajoukkion keskeltä. Olen käynyt hivenen siirtämässä sivuun sipulikukkien lehtiä, jotta esikot saisivat tarpeeksi valoa ja pääsisivät paremmin näyttäytymään. Enpä tullut esikoita istuttaessa miettineeksi, että samainen paikka on keväisin sipulikasvien temmellyskenttä.

Ornithogalum oligophyllum (ent. balansae) - Turkintähdikki

Kirjoitan tätä juttua lauantai-iltapäivällä. Aurinko paistaa täydeltä taivaalta ja mittari näyttää +20℃. Ulkona olisi siis mitä mainioin tilaisuus erilaisiin puutarhatöihin. Aamupäivä meni kuitenkin rautakaupassa ja puutarhamyymälässä käyntiin. Haimme rautakaupasta pari raudoitusverkkoa. Toisen niistä tarvitsen tueksi tuoksuherneille, jotka istutan viime kesäiseen tapaan lavakaulukseen. Puutarhamyymälässä taasen tein muutamia uusia hankintoja. Niistä tarkemmin myöhemmin. 

Puschkinia libanotica - Posliinihyasintti

Sunnuntaina aion jatkaa aloitettua puutarhaprojektia. Joitakin kylvöjäkin on tarkoitus tehdä. En ole pitänyt kiirettä kurpitsojen kylvöllä. Ne itävät yleensä nopeasti, mutta maahan niitä ei voi laittaa vielä vähään aikaan. Luvassa on taas kylmempää, jopa yöpakkasia ja räntää. Nämä tämänhetkiset lämpimät kesäsäät ovat ajankohtaan nähden epätavallista herkkua. Hiukan viileämpi sää ei kovin paljon harmittaisi, kunhan sääherra pysyy kohtuudessa. En yhtään kaipaa minkäänlaista liioittelua.

Hyasintit 'Pink Surprise' ja 'Woodstock'

 Puistovahti vahtii, etteivät puut karkaa,
ja yhtä kukkaa, erityisen arkaa,
se aina kastelee ja kuivat lehdet nyppii,
ja välillä vähän tanssahtelee ja nurmikolla hyppii.

– Eppu Nuotio –

 Nautinnollisia kevätpäiviä kaikille!

Hyvin kasvaa kellarissa

Iris reticulata Katharine Hodgkin

Useimmille on tuttua heti vuodenvaihteen jälkeen iskevä himo rapistella siemenpusseja ja aloittaa kylvöt. Kovin suurta ruuhkaa ei vielä tammikuussa synny, kun kiireisimpiä kylvettäviä ovat lähinnä kelloköynnökset ja paprikat. Tänä vuonna päätin hiukan viivästyttää omia kylvöjä, ettei taimia tarvitsisi pitää kovin kauan sisätiloissa. Enemmänkin olisi voinut kylvöjä siirtää, mutta kylmäksi yltyneen pitkän kevän vuoksi olen tyytyväinen aikatauluuni.

Kylvän siemenet multaan ja laitan potit pesuhuoneen lattialle, kunnes versoja alkaa nousta mullasta. Silloin siirrän taimipotit takkahuoneen ikkunan edustalle, Ukkokullan tätä varten tekemälle pikkupöydälle. Viritän vielä pienen kasvilampun tuomaan lisävaloa.

Kelloköynnökset ja paprikat koulin 10.2.. Tomaatit ja samettikukat 13.3. koulittuani avasin kellarikasvattamon. Tämä tarkoittaa sitä, että taimet siirtyivät kellariin, jossa on kaksi 400-wattista kasvivalaisinta. Aluksi taimia on sen verran vähän, että yksi valaisin riittää. Myöhemmin taimimäärän kasvaessa ajastan myös toisen valaisimen.

Tomaatti Vilma

Kurkut kylvin 1.4. Ne itivät ja kasvoivat nopeasti, joten seuraavalla viikolla koulin ne. Lauantaina 27.4. siirsin tomaatit, kurkut ja paprikat isompiin astioihin. Niihin, joissa ne viettävät kesän kasvihuoneessa. Laitoin kuhunkin astiaan kanankakka-annoksen pohjalle. Suuremmat astiat vievät luonnollisesti enemmän tilaa, joten oli aika ajastaa myös toinen kasvivalaisin. Se on toisessa tilassa kellarissa.

Kurkkuja kylvin neljää lajiketta: Gordoba, Sherba, Beth Alpha ja La Diva. Viimeisin ei itänyt. Paprikaa kylvin tänä vuonna vain kahta: keltaista Zazua ja tuttua California Wonderia.

Tomaatteja on kasvamassa 9 lajiketta: Supersweet, Bumble Bee, Gardener's Delight, Golden Sunrise, Sungold, Yellow Pearshaped, Hundreds&Thousands, Vilma ja Microdwarf Jip and Janneke. Viimeisen eli Jip and Jannekken siemenet sain Kivipellon Sailalta. Lämmin kiitos hänelle. Jännä nähdä, millaisia tomaatteja niistä kasvaa. 

Kennokasvarini on pieni ja lämmittämätön, mistä syystä keskityn kirsikkatomaatteihin. Kokemuksesta tiedän niiden kypsyvän hyvin ja antavan parhaan sadon.

Kelloköynnökset

Kelloköynnöksiä kylvin tapani mukaan runsaasti, mutta jostain syystä vain osa iti. Sain viisi kelloköynnöstä hyvään kasvuun eli puolet vähemmän, mitä olen viime vuosina tottunut kasvattamaan. Eiköhän ne viisi riitä.

Muista kesäkukista keijunmekoista jatkoon selvisi kaksi. Ne ovatkin jo aika vankkoja taimia. Samettikukkia kylvän ja esikasvatan muutamia. Niitä on nyt 15 kpl. Osassa jo nuppujakin.

Minulla on kellarissa kaksi 400-wattista kasvivalaisinta. Ostin ensimmäisen käytettynä ja kunnostettuna Viherpeukaloilta keväällä 2018. Toisen lampun tilasin seuraavana keväänä 2019. Näiden valaisinten hankinta nosti taimikasvatukseni uuteen kukoistukseen. Joka vuosi tuskailin ikkunalautojen täyttymistä ja taistelua taimien kunnon kanssa. Valoisimmat paikat meillä on ikkunalaudoilla, joiden alla on sähköpatterit. Taimikasvatusaikaan ei todellakaan voi nappaista sähköpattereita pois päältä. Taimet tykkäisivät, mutta ihmiset eivät pitkään pysyisi tyytyväisinä koleassa sisäilmassa värjötellessään.

Kellarimme on suurimmaksi osaksi maan alla, eikä siellä ole ikkunoita. Kellariin on vain yksi sisäänkäynti ulkokautta. Kuvittelin, ettei taimikasvatus onnistu ilman luonnonvaloa. Tilaa kellarissamme kyllä riittää. Kasvivalaisimen hankinta oli hyppy tuntemattomaan ja oikein onnistunut sellainen. Ensimmäinen lamppu laitettiin kellarin ns. yleiseen tilaan, säädettävillä kettingeilllä kattoon roikkumaan. Alle anopin vanha keittiön pöytä ja taimet siihen. Kellarissa ei myöskään ole mitään lämmitysjärjestelmää. Lämpö pysyy siellä noin +15 asteessa. Kellarin toisessa päässä on porinmatti, jolla ei isoa tilaa saa kovin lämpimäksi. Lisäapua siitä kuitenkin on. Taimet ovat pärjänneet oikein hyvin +15 asteessa. Valaisin nostaa lämpötilaa kasvien läheisyydessä. Myös sään lämpeneminen kevään myötä nostaa kellarissakin lämpötilaa.

Tomaatti Golden Sunrise

 
Ensimmäinen kasvivalaisin osoittautui onnistuneeksi hankinnaksi. Kasvit pärjäsivät hyvin kellarissa. Valo syttyy ajastimella, muuten on pilkkopimeää, ellei kellarissa ole ihmisiä jotain tekemässä tai hakemassa. Lämpötilakaan ei muodostunut ongelmaksi, päinvastoin. Viileässä taimista kasvaa vankkoja ja hyväkuntoisia.

Siksi päätin hankkia toisen kasvivalaisimen, kun niitä edelleen Viherpeukaloilla oli. Kakkoslamppu sijoitettiin omaan huoneeseensa, jonne suunnitelmien mukaan myös ensimmäinen lamppu jossain vaiheessa siirretään. Näin taimia ei tarvitse sijoittaa kahteen eri paikkaan, josta tosin ei ole ollut mitään vaivaa. Sijaitsevat kuitenkin lähellä toisiaan. Toisenkin kasvivalaisimen alla on oma vanha, jatkopalalla varustettu keittiön pöytämme. Sen jatkeena on Lundian pöytälevy pukkijalkojen päälle asetettuna.   

Pian ensimmäisen valaisimen hankinnan jälkeen tilasin myös varapolttimon. Sitä ei ole toistaiseksi tarvittu. Taimiressukat joutuisivat pulaan, jos niiden pitäisi odottaa rikkoutuneen tilalle uutta polttimoa pidempään.

Cosmos atrosanguineus - Suklaakosmos

Samaisessa taimikasvatushuoneessa talvetan myös daaliajuurakoita ja muita kasveja. Olosuhteet eivät lämpötilan vuoksi ole parhaat mahdolliset, mutta aika hyvin olen vuosien mittaan niiden kanssa pärjännyt. Laitoin syksyllä kesän ulkona kasvaneen suklaakosmoksen kellariin talvettumaan. Ostin Helsingin kevätmessuilta kaksi suklaakosmosta jo siinä vaiheessa, kun vanhan suklaakosmoksen tilanne oli auki. Pian osoittautui, ettei siinä henki pihise. Ennakointi kannatti, sillä nyt on kaksi uutta suklaakosmosta hyvän kasvun alussa.

Basilika

Maaliskuun alussa kylvin basilikan, korianterin ja timjamin siemeniä. Kaikki on koulittu ruukkuihin ja hyvässä kasvussa. Saavat toistaiseksi viettää aikaa kellarissa. Päivät ovat nyt lämpimiä, mutta öistä en vielä menisi takuuseen.

Begonia

Begoniat ovat kiitollisia talvetettavia. En edes ottanut niitä pois ruukusta. Toisinaan vaihdan mukuloille kevään tullen uuden mullan. Tällä kertaa rapsutin osan vanhasta mullasta pois ja korvasin sen uudella. Aloitin varovaisen kastelun ja sieltähän se oranssikukkainen mönkii jo esiin. Plantsusta tarttui mukaan toinenkin begonia, vaaleanpunakukkainen Flocence. Sekin alkaa heräilemään.

Daalia

Daalioiden kanssa möhlin ajoituksen joka ikinen vuosi. Vanhoja daaliamukuloita kellarissa tutkiessani päätin laittaa ne samantien isoihin muoviruukkuihin multaan. Tämä tapahtui 17.3. Jätin ruukut kellariin. 12.4. totesin, että siirränpä daaliat autotalliin, jossa mittari näyttänyt noin +8. Siellä on ikkunoita ja siten luonnonvaloa. Aika pian useimmat daaliat heräsivät ja ryhtyivät kasvamaan. Täytynee latvoa daaliat, jotta niistä tulee vahvoja ja tuuheita. Hyvin ehtivät vielä kasvaa ja kehittää kukkia.

Pääsiäiseksi terassille ostamani orvokit näyttivät pakkasöiden ja lumisateiden myötä selkänsä ja mielensä murtaneilta ressukoilta. Harmittelin laiskuuttani ja unohtamistani, kun en siirtänyt orvokki-istutusta vaikkapa autotalliin pahimmiksi takatalvipäiviksi. Eihän orvokit näin keväisin  mitään kalliita ole, mutta sulaa turhuutta kantaa niitä lyhyen ihastelujakson jälkeen kompostin täytteeksi.

Orvokit ovat kuitenkin ihmeen sinnikkäitä. Takatalven kääntyessä jälleen kerran kevääksi, orvokit alkoivat nostaa päätään. Annoin niille janojuomaksi vettä ja sehän virkisti kukat tehokkaasti. Nyt ovat kenties entistäkin ehommat.

Tete-narsisseja ostin tänä vuonna vain viisi purkillista. Ovat vasta näinä aurinkopäivinä parhaimmillaan, vaikka varsin kylmänkestäviä ovatkin. Tapani mukaan istutan tetet myöhemmin puutarhaan. Vuosien iloa niistä en ole onnistunut saamaan. Nousevat parina keväänä ja vähitellen katoavat kokonaan. Niin kauniita kuin tällaiset kausikukat ovatkin, olisi ehkä järkevää sijoittaa nekin roposet ja narsissien kasvattamiseen käytetyt resurssit johonkin kestävämpään.

 Kurpitsat on vielä kylvämättä. Nopeina itäjinä ja kylmänarkoina niillä ei ole vielä kiirettä.

 

 

Koska kukkii -haaste: 1. raportti

Primula elatior - Etelänkevätesikko 28.4.2024

Kivipellon Saila haastoi minut 19.3.2024 Hiidenkiven puutarhassa -blogin Minnan liiikkelle laittaman idean mukaan veikkaamaan valitsemieni kasvien kukinta-aikaa. Tällöin valitsin seurattaviksi nämä kasvit:

Primula elatior - Etelänkevätesikko, kukkii 17.4.2024
Tulipa 'Persian Pearl', kukkii 1.5.2024
Ribes sanguineum - Ruusuherukka, kukkii 10.5.2024

Primula elatior - Etelänkevätesikko 28.4.2024

Ensimmäinen veikkauksen kohteeni on siis kuvan (Pikkupuutarhan Harkkokäytävä) etelänkevätesikko. Postauksen kaksi ensimmäistä kuvaa on sunnuntailta 28.4. Samaa esikkoa kasvaa muuallakin puutarhassani. Jokaisessa tilanne on aikalailla vastaava. Nuput ovat olleet näkyvissä jo pari viikkoa. 

Primula elatior - Etelänkevätesikko 9.4.2024

Sääntöjen mukaan kasvissa ei saa näkyä nuppuja veikkaushetkellä. Ei näkynyt nuppuja tuolloin, ei edes koko kasvia. Paikalla oli silloin lunta, mutta siitä tilanteesta en löytänyt tähän hätään kuvaa. Esikon ilmaannuttua näkyviin se sitten jököttikin jonkin aikaa melko kasvamattomana.

Kuvassa olevat isot lehdet kuuluvat viime kesänä vieressä kasvaneelle sormustinkukalle. Olisi pitänyt riipiä pois ennen esikon kuvaamista.

Primula elatior - Etelänkevätesikko 15.4.2024

Seuraava kuva onkin viikko edellisestä, jolloin nuppuja on jo näkyvissä. Tarkkaan katsomalla niissä pilkottaa keltaista, mutta päätin odottaa varman päälle vielä pari päivää.

Primula elatior - Etelänkevätesikko 17.4.2024

Tadaa!!! Hän kukkii 17.4. En ota kunniaa nappiin osuneesta veikkauksesta. Se nimittäin ei perustu minkäänlaiseen tietoon eikä vuosien kokemukseen. Joku päivämäärä piti laittaa, joten niin tuli heitettyä tuo 17.4. Toki selasin edellisten vuosien kuva-arkistoja saadakseni jonkinlaista osviittaa kukintapäivästä. Tämän vuoden kevätsää on vain ollut niin omituinen ja sinne tänne heittelevä, että kaikille arvauksille oli pakko laittaa kysymysmerkki perään.

Primula elatior - Etelänkevätesikko 20.4.2024

Esikko ansaitsee hatunnoston ja monta peukutusta. Sen kevättaivalta on kuritettu useaan otteeseen lumella ja kylmyydellä. Perjantai 20.4. oli vasta alkusoittoa seuraavan tiistain karmaisevalla hangelle. Silloin talonväki keskittyi raivaamaan tietä pois hangesta, eikä esikkojen kuvaaminen tullut mieleen.

Primula elatior - Etelänkevätesikko 27.4.2024

Perjantaina 27.4. lumikaaoksen aiheuttama järkytys alkoi jo hissukseen painua taka-alalle. Yli 20 sentin lumikerroskin oli paikoin sulanut kokonaan pois ja vähintäänkin sen pinta oli pahimmissakin paikoissa reippaasti vajoamassa.  

Etelänkevätesikko ei lumesta ollut säikähtänyt, vaan jatkoi kasvua ja kukkimista siitä, mihin se oli tiistaivastaisenä yönä joutunut. Sipulikasvien sinnikkyys on jo tuttua. Ihmeellistä on monien muidenkin kasvien sieto ja kestävyys.

Helleborus - Jouluruusu

Seuraavien kukkijoiden veikkaukset taitavat mennä totaalisesti pieleen. Vappupäivänä ei todellakaan tulppaani Persian Pearl kuki, kun useimmissa paikoissa sen lehdetkin ovat vasta kärkiä mullassa. Vahvasti näyttää, ettei ruusuherukkakaan kukkia pukkaa 10.5. Älkäämme surko epäonnisia veikkauksia. Iloitaan, että kyseiset kasvit ylipäätään ovat elossa.

Maanantaina sää on taas muuttunut keväisen lämpimäksi. Toivotaan, että talvet on nyt kaikki takana ja pääsemme jatkamaan kevätpuuhiamme. Mieluummin ilman toppavaatteita.

Munkit on paistamatta ja sima vielä pullossa. Tämän vuotiseen vappuun sopii hyvin seuraava runo.

Aurinko meiltä lumet sulattaa,
pian vihertää jo jäinen maa.
Aina suloista on kun saapuu kevät,
ihmiset ilosta hymyilevät.

 ILOISTA VAPPUA KAIKILLE!

Säännöt: Valitsemissasi kasveissa ei saa näkyä nuppuja veikkaushetkellä. Poikkeukseksi laskettakoon puuvartiset, joissa saa olla kukkasilmuja. Kasvien kohdalla olisi hyvä olla vielä lunta/jäätä tai edes sen verran routaa, että kasvi on vielä lepotilassa. On nimittäin aivan eri asia veikata kukinnan alkua lähipäiville kuin viikkojen (tai kuukausien) päähän. Kukinnan alkua saa vauhdittaa esim. lapioimalla lunta pois kukkapenkin päältä, mutta harsot ynnä muut normaalikeväästä poikkeavat viritelmät lasketaan dopingiksi. Ja tietysti kukinnan alkua saa myös viivästyttää vaikkapa peittämällä lupaavan näköiset piipot lumella, jos jotain niin järjetöntä haluat tehdä. 

Kerro, keneltä sait haasteen ja haasta vuorostasi mukaan muutama kaveri. Olisi myös kiva, jos kävisit laittamassa Hiidenkiven puutarhassa -blogiin haasteen aloituspostaukseen kommentin osallistumisestasi. Raportoi myöhemmin keväällä, kuinka hyvin kukkakevään ennustaminen sinulta onnistui.

Selvisimme takatalviviikosta

Kimalainen kevätkirjotähdessä la 27.4.24

 

Olihan viikko! Siitä kuitenkin selvittiin, vaikka tiistainen lumikaaos vei kevättä odottavan puutarhaihmisen sietokyvyn äärirajoille. Eihän se yli 20-senttinen lumikerros lähtenyt yössä eikä kahdessa. Varsinkin, kun öisin on ollut pakkasta ja päivälläkin mittari on kivunnut nippanappa pariin kolmeen asteeseen. Napapiirimäisestä tuulesta puhumattakaan.

Crocus species 'Blue Pearl'

Valkoinen maisema mistä tahansa ikkunasta ulos katsoessa ärsytti, harmitti ja suretti. Suretti niin kasvien kuin pikkulintujenkin puolesta. Kaivoin kaapeistani pähkinät, mantelit, rusinat ja kaiken mahdollisen, mitä voi linnuille syöttää. Niitä sitten murskasin ja sekoitin ja kävin sirottelemassa pariin lintujen suosimaan paikkaan. Ruuhkaa riitti tungokseen asti. 

Runsaslukuisen mustarastasjoukon llisäksi pähkinöistä nautiskeli kottaraiset, punarinnat, peipposet, viherpeipot, vihervarpuset, pari närheä sini- ja talitiaisista puhumattakaan. Sepelkyyhkykin yritti joukkoon mukaan.

Peuran syömät tulppaanit 26.4.

Perjantaiaamuna huomasin peuran kiertäneen pihan ikävine seurauksineen. Olopihan Syreenipenkin tulppuja on lyhennetty tehokkaasti. Tulppaanin lehtiä peura oli ilmeisesti sylkenyt suupielistään penkistä poistuessaan. Tai sitten se on varsinainen lörppähuuli, joka ahnehtii syötävää enemmän kuin ehtii niellä.

Kiireissäni kiersin yläpihan nähdäkseni, mistä peura on tullut ja missä se on käynyt. Puiston puoleltahan se oli tontillemme tullut. Hölmöyksissäni olin jättänyt talon puistopäädyn verkon auki kellarissa käydessäni. Peura oli nätisti kulkenut verkon aukosta, vaikka olisihan se päässyt verkon yli hyppäämäänkin. Olen huomannut, että kulkiessaan illan tai aamun rauhassa, ne eivät välttämättä hyppää verkon yli. Tähän ei tietenkään parane luottaa.

Syyllisen sorkanjäljet ja tulppaanin lehdenpätkiä.

Olin suunnitellut tekeväni Tricogarden-ruiskutuksen, kunhan lumi sulaa laajemmilta alueilta. Olisi näköjään kannattanut käydä suihkimassa kaikki hangesta pilkistävät piipotkin. Jonkinverran peura oli myös kaivanut tulppuistutuksia esiin lumesta.

Lauantaina kiersin pihan tarkemmin. Lumikin oli alkanut sulaa tehokkaammin. Löysin peuranjälkiä ja syötyjä tulppuja myös alapihalta. Myös Vasenrinteen vuorenkilvistä oli napsittu kaikki nuput ja avautuneet kukat. Seuraavaksi kiersin suihkuttamassa Tricogardenia istutuksille. Suihkin sitä myös tuijiin ja lehdettömiin pensaisiin, jotta hajua oli mahdollisimman paljon. Sateita on luvassa, joten Tricogarden-kierros on uusittava.

Anemone nemorosa - Valkovuokko

Puutarhakierroksella oli mukava todeta, että kylmyydestä ja lumesta huolimatta monet kasvit ovat heränneet tavalliseen tapaan. Myös ennen lunta nousseet näyttävät jatkavan siitä, mihin takatalvi niiden kevättouhut pysäytti.

Marjapensaiden alle vuosien myötä ilmestynyt valkovuokkoryhmä on noussut nuppuilemaan. Taidan nähdä niitä kukkivina äitienpäivänä.

Pulsatilla vulgaris - Tarhakylmänkukka

Vasenrinteen tarhakylmänkukat kurkkivat kuivien lehtien väleistä tuttuine karvaisine versoineen. Ennen lumikaaosta löysin ainakin yhden nuoremman tarhakylmänkukan Pikkupuutarhan Harkkopenkistä. Lauantain kierroksella unohdin sen tilanteen tarkastaa. Toivottavasti se on siellä elossa ja hyvissä voimissa. Kavereineen.

Fritillaria meleagris - Kirjopikarililja

Kirjopikarililjoja pukkaa mullasta kivasti. Nuppujakin on jo näkyvissä. En onneksi löytänyt yhtään liljakukkoa, mutta tarkkana on syytä olla. Löysinhän ensimmäisen jo ennen lumikaaosta, vaikka silloin kirjopikarililjatkin olivat vielä mullan sisällä.

Fritillaria imp. Rubra - Keisarinpikarililja

Keisarinpikarililjoja olen seurannut takatalviviikon aikana lähinnä ikkunasta. Alapihan Rubrat ovat enimmäkseen maanneet pitkin pituuttaan lumessa.Niistä on näkynyt vain kohoumat lumessa. Pelkäsin tämän viimeisimmän lumisateen nujertavan niiden sinnikkyyden kokonaan. Saapa nähdä, jaksavatko suoristaa selkänsä ja kukkia. Yksi on jo niin tehnyt, mutta muut varret ovat kenossa mikä mihinkin suuntaan.

Corydalis solida 'Beth Evans' - Pystykiurunkannus

Olopihan Bettit alkavat jo avata nuppujaan, vaikka osa niistä on vielä lumessa. Muutaman lilakukkaisenkin jo löysin nupulla, mutta unohdin kuvata. Talon toisella puolella Bettit ovat edelleen hangen sisällä. Toivon niiden vapautuvan valkoisesta ikeestä lähipäivinä.

Clematis alpina 'Purple Dream' - Tarha-alppikärhö

Normaalistikaan ei tässä vaiheessa ole tarvetta kurkkia kärhöjen silmuja. Alppikärhöt ovat kuitenkin kevään ja alkukesän kukkijoita. Niinpä silmäilin ohi mennessäni Purple Dreamin tilanteen ja hänhän on jo hyvin hereillä. Muut alppikärhöt leikkasin syksyllä alas runsaan risuuntumisen vuoksi. Eivät siis kuki, minkä tiesinkin.

Lauantaina vietin pidemmän tovin kellarissa. Siirsin tomaatit, kurkut ja paprikat isoihin istutusaltaisiin. Niihin, joissa ne viettävät kesän kasvihuoneessa. Multaa meni useampi säkki, mutta sitä on nyt varaparkkipaikalla iso kasa lisää pressun alla. Laitoin jokaiseen astiaan annoksen kanankakkarakeita lannoitteeksi. 

Järjestettyäni istutusastiat kasvilamppujen alle ja siivottuani töiden jäljet, siirryin ulos kiertämään puutarhaa Tricogarden-suihkupullon ja kameran kanssa. Niinpä kellarikasvattamon kasvitilanteen kirjaaminen ja kuvaaminen jäi seuraavaan päivään.

Ukkokulta laittoi talven kellarissa viettäneet sadevesitynnyrit paikoilleen. Pianhan taas kasteluvettä tarvitaan.

Retiisi Cherry Belle

Pihakierroksella tsekkasin myös kasvihuoneen tilanteen. Kylvin 12.4. retiisejä ja pioniunikoita kukkalaatikoihin kasvihuoneen hyllylle. Retiisit ovat jo osittain itäneet ja kaipaavat paikoin harventamista. Pioniunikoista ei näy vielä mitään.

Tuoksuherneet ja talvikylvökset ovat viettäneet kasvihuoneessa niinikään kaksi viikkoa. Taimipotit ovat muovilaatikoissa, joiden päällä on tuplaharsot. Hyvin ovat pärjänneet. Osa talvikylvöksistä kaipaa jo koulimista.

Kasvarin mittari näytti mukavia lukemia. Pakkasta ei ainakaan edellisenä yönä ole ollut, eikä sellaista ole lähiöiksi luvattukaan. Siihen en kuitenkaan luottaisi.

Crocus 'King of the Striped'

Lauantain auringonpaiste ja +11℃ lämpötila tuntui niin hyvältä. Samanlaista toivon lisää niin tänne omalle pihalle kuin kaikkien teidän muidenkin puutarhaihmisten pihoille.

Loista kevätaurinko,
lämmitä jo maa,
kevään ensi kukista,
niin paljon voimaa saa.

Toipumista takatalvesta ja oikein mukavaa viikonloppua kaikille!

PS.
Ystävät, monenlaisten kiireiden vuoksi en ole ehtinyt kommentoida postauksianne. Teen sen, kunhan pääsen taas normaaliin päiväjärjestykseen.