sunnuntai 17. maaliskuuta 2024

Piippojahdin ensimmäiset aarteet

 
Kevät on antanut odottaa itseään. Muutamana päivänä aurinko on pilkahtanut ilmoittaakseen olemassaolostaan. Muuten on vietetty maaliskuuta varsin sumuisissa merkeissä. Vesisateen rapina ikkunalaudoilla ja lorina ränneissä on musiikkia ainakin meikäläisen korvissa. Taivaalta vihmova vesi sulattaa lunta ja jäätä. Talon ympäri pääsee jo hiekkakäytäviä kulkemaan liukastelematta.

Galanthus nivalis 'Flore Pleno' - Puistolumikello


Monenlaiset menot, arkiset puuhat ja huono sää ovat vähentäneet pihakierroksia. Lauantaina laitoin saappaat jalkaan ja kahlasin yli portaiden päälle kolatun lumikasan alapihalle tarkastaakseni piippotilanteen. Kannatti kastella itsensä sateessa, sillä ensimmäiset lumikellon piipot ovat nousseet Huvituksen alle. 

Vuosi sitten nämä muodostivat tässä vaiheessa runsaan vihreän pehkon lukuisine nuppuineen ja avautuneine kukkineen. Nyt ollaan selvästi jäljessä edellisvuoden tahdista.

Crocus species 'Fuscotinctus - Krookus


Myös kriikunan alla ovat krookukset nousseet mukavasti. Nyt täytyykin tiivistää pihakierroksia päästäkseni seuraamaan kukinnan alkamista. Jäniskakkaa on alapihalla kasapäin kertomassa siitä, että talttahampaat tietävät odottaa kevätpuffettini avautumisesta. Laitoin rajamännystä talven aikana pudonneet isot oksat ensihätään piippojen suojaksi.

Punakanelin alla kasvavat helmililjat

Helmililjojen kasvustoa on parturoitu tehokkaasti ainakin punakanelin alla. Monessa muussa paikassa muscarit ovat vielä hangen alla. Tämä on jokavuotinen ilmiö. Tässä vaiheessa nuppua ei vielä näy, joten jänikset ovat saaneet tyytyä lehtivihreään. Tarkkana on oltava, etteivät ehdi puputtaa kukintoja.


Eipä tarvitse jalokärhöjä leikellä. Jänikset ovat hoitaneet sen homman huolella. Papanamäärästä päätellen Multi Blue ja Rouge Cardinal ovat maistuneet jäniksille oikein hyvin. Onneksi kumpainenkin kärhö työntää aikanaan mullasta uutta kasvua, eikä näinollen ristihuulten typistyksestä ole suurta haittaa.


Juhannusruusulle on myös tehty tehokas talvileikkaus. Puskan oksat ovat hennon taipuisia ja lumi painaa ne aina maahan. Kunhan lumi sulaa vielä enemmän, pääsen paremmin tarkastamaan talvisia jänistuhoja. Toivottavasti jäljellä on siinä määrin hyväkuntoisia oksia, että voin kukkiakin odotella.

Tälle sunnuntaille on luvassa aika talvisia olosuhteita. Lunta pitäisi tulla enemmänkin ja maanantaivastaisena yönä pakkasta jopa -9℃. Sellainen sääennustus ei ilahduta, mutta toisaalta näin maaliskuun puolivälissä se on normaalia kevään keikkumista. Valon määrä lisääntyy päivä päivältä eli värien ja lämmön ilmaantuminen on yhä lähempänä.

Hydrangea petiolaris - Köynnöshortensia

 Mukavaa sunnuntaita kaikille!


sunnuntai 10. maaliskuuta 2024

Vanhoja luita etsimässä

 
Tammi-helmikuussa luin 10 kirjaa, joista kaksi viisisataasivuista järkälettä. Hyllyssä avaamista odottaa muutamia ostettuja ja joitakin kirjastosta lainattuja kirjoja. Ajanviete tulevillekin illoille on turvattu. 

Elämä ilman lukutaitoa ja kirjoja olisi taatusti monin verroin ankeampaa. Sen huomasin taas konkreettisesti painettuani Iida Turpeisen Elolliset -kirjan takakannen kiinni. Olipa lumoava kirja. Se sysäsi minut tutkimaan historian tapahtumia ja ahmimaan itseni täyteen uutta tietoa. Karttaakin olen pyöritellyt tietokoneen näytöllä paikallistaakseni Iida Turpeisen kuvaamia paikkoja.

Luonnontieteellinen museo, Helsinki, kuva Wikipedia


Kirjassa kuljetaan läpi 300 vuoden tieteen ja taiteen merkeissä. Tarinassa lähdetään liikkeelle v. 1741 kapteeni Vitus Beringin retkikunnan kanssa tarkoituksena etsiä meritie Aasiasta Amerikkaan. Punaisena lankana kulkee teologi ja luonnontieteilijä Georg Wilhelm Stellerin pohjoisella tutkimusretkellä löytämä merinisäkäs, joka sai löytäjänsä mukaan nimekseen stellerinmerilehmä.

Stellerin merilehmän luuranko Luonnontieteellisessä museossa


Kirjailija on rakentanut historian luurankojen ympärille lukuisia kerroksia lihaa ja nahkaa, tieteen ja taiteen maustaman johdonmukaisen polun menneisyydestä tähän päivään. Faktaan on lisätty fiktiota juuri sen verran, että tarinaa on helppo seurata ja tapahtumat ymmärtää. Näin kerrottuna historian tunneilla olisi suorastaan ilo istua ja imeä oppia itseensä.

Ennen Iida Turpeisen kirjaa en ole tiennyt stellerinmerilehmästä yhtään mitään. Moni muukin historian tapahtuma tulee kirjan myötä tietoisuuteeni joko aivan uutena tai täsmennettynä.

Stellerin piirtämiä luonnoksia merilehmästä


Heti kirjan luettuani päätin, että minun on mahdollisimman pian matkustettava Helsingin Luonnontieteelliseen museoon. En ole käynyt siellä vuosikausiin, vaikka monesti se on ollut käyntisuunnitelmissa. Museo sulkeutuu klo 17, lipunmyynti puoli tuntia aiemmin. Olin museossa 16.20. Kysyin lipunmyynnistä stellerinmerilehmän sijaintia, jolloin kaveri totesi naurahtaen, että olet tainnut lukea Iida Turpeisen kirjan. Myönsin, en ollut kuulemma ainoa. Sain ohjeet, joiden avulla löysin helposti luurangot ja samantien myös stellerinmerilehmän.

Stellerinmerilehmän luuranko on tuotu Suomeen 1861. Sen harvinaisuutta korostaa se, että tämä meidän luurankomme on tiettävästi toinen kahdesta säilyneestä stellerinmerilehmän luurangosta, jotka ovat peräisin luonnollisesti kuolleesta yksilöstä. Lähes kaikki muut maailman museoissa olevat luurangot on koottu teurastuspaikoilta löydetyistä jäännöksistä eli siten ne sisältävät osia useista eri yksilöistä.

Stellerinmerilehmän päätyminen helsinkiläiseen museoon ei ole pelkästään sattumien summa. Merkittävä osuutensa asiassa on mm. Alaskassa kuvernöörinä toimineella helsinkiläissyntyisellä Johan Hampus Furuhjelmillä (1821-1906), joka keräsi merkittävän luonnontieteellisen kokoelman. Tähän kokoelmaan kuului myös Helsingin museossa oleva stellerinmerilehmä.

Hilda Olson 1832-1915


Näin kansainvälisen naistenpäivän paikkeilla on hyvä miettiä naisen asemaa niin nykyhetkessä kuin menneinä aikoina. Iida Turpeisen tarinassa osansa on suomalaisella taidemaalarilla ja kuvittajalla Hilda Olsonilla. Tuntuu tuskaiselta, kuinka 1800-luvun miesten maailmassa palkitun ja lahjakkaan taiteilijan oli liki mahdotonta työllistyä ja elättää itseään osaamillaan taidoilla.

Hilda Olson toimi avustajana professori Alexander von Nordmannin eläintieteellisissä tutkimuksissa. Olson piirsi yli 300 kappaletta eri hämähäkkilajeja esittäviä akvarelleja. Nämä piirrokset ovat nykyisin Luonnontieteellisen keskusmuseon kokoelmissa. Toivon, että  piirroksista kootaan näyttely meidän kaikkien nähtäväksi.

Hilda Olsonin työ von Nordmanin avustajana kesti noin kolmen vuoden ajan päättyen professorin kuolemaan. Tämän jälkeen Olson toimi muutaman vuoden Helsingin maistraatin puhtaaksikirjoittajana. Hän muutti loppuelämäkseen 1878 Lontooseen, jossa työskenteli tapettitehtaan mallipiirtäjänä.

Haminan mursu

Sain pikakäynnilläni luonnontieteelliseen museoon sen, mitä olin lähtenyt hakemaankin. Onhan se nyt huippukokemus nähdä luuranko, joka on Helsingin luonnontieteellisen museon arvokkain näyte. Koin ylpeyttä niistä historiamme henkilöistä, jotka ovat edesauttaneet stellerinmerilehmän päätymistä meidän kaikkien nähtäväksemme.

Vielä ennen bussille lähtöä pysähdyin katselemaan museon aulassa esillä olevaa Haminan mursua. Monet varmaan muistavat mediassa kesällä 2022 tutuksi tulleen mursun, joka oli eksynyt maalle Haminan ja Kotkan rantojen kautta. Mursuressukan elämä päättyi surullisesti kuolemaan. Tutkimusten mukaan mursun kuolinsyy oli nälkiintyminen. Eläin konservoitiin ja asetettiin näytteille syyskuussa 2023.

Luonnontieteellisen museon porraskäytävä


Seuraavaksi aion lukea Aura Koiviston kirjan "Mies ja merilehmä". Arvaatte varmaan, että kirja käsittelee samaista tutkimusretkeä ja stellerinmerilehmän löytymistä. Kirjassa pohditaan myös entisajan luonnontutkijoiden maailmankuvaa ja heidän suhdettaan luontoon. Jonotan kirjaa kirjastosta.
 

Näin sitä sattuu ja tapahtuu, kun tarttuu kirjan kansiin ja ryhtyy lukemaan. Kirjaimet, sanat ja lauseet johdattavat poluille, joiden kulkua ei ennalta voi mitenkään arvata. Olen taas ammentanut runsaasti tiedonjyviä, joista voi vain iloita. Jos on tieto valtaa, on sen imeminen itseensä myös valtavan nautinnollista. Erityisen nautinollisia ovat tällaiset lukukokemukset, jotka johdattavat uusiin kokemuksiin, uusien asioiden äärelle. Näin minulle kävi Iida Turpeisen Elolliset -kirjan luettuani.



keskiviikko 6. maaliskuuta 2024

Aikaansaannoksia

Acer - Vaahtera
 

Mediassa kirjoitellaan syyhystä, norosta ja jos jonkinlaisista ihmisiä vaivaavista viruksista. Minä olen muuten terve, mutta epätavallinen velttous ja aikaansaamattomuus häiritsee liiaksi. Auringonpaisteella on ihmeellisen piristävä vaikutus, joten toivon sitä tulevinakin päivinä entistä enemmän. Jospa into alkaa sisälläni pullistella samaan tapaan, kuin ulkona vaahteroiden silmut.

Kylvin tomaattien siemenet. Tarkoitus oli siirtää niiden kylvöä vähän myöhemmäksi, jotta eivät joutuisi venymään kellarikasvattamossani liian pitkään. Koskaan kun ei tiedä, miten kolea ja yöpakkasvoittoinen kevät tulee. Aluksi päätin kylvää vain kaksi kutakin lajia. Vaan kukapa ei täyttäisi tyhjiä lokeroita muullakin kuin mullalla? En minä ainakaan. Niin sitten tuli kylvettyä niitä tavanomaisia varasiemeniä. Ylimääräisille taimille on kyllä ottajia.

Kylvämäni tomaatit ovat: Gardener's Delight, Golden Sunrise, Bumble Bee, Sungold, Supersweet, Yellow Pearshaped ja Hundreds&Thousands. Uusina lajikkeina kokeilen laajasti kehuttua Vilmaa ja Kivipellon Sailan lähettämää Jip and Jannekea. Lämmin kiitos Sailalle siemenistä.

Multatuntuman sormiini saatuani laitoin samantien kasvun tielle myös samettikukkia seuraavasti: Jolly Jester, Panther, Strawberry Blond, Fireball, Favourite Red ja Honeycomb.


Viimeisistä talvikylvöistäni on aiikaa enemmän kuin iäisyys. Puutarhalehden artikkeli houkutteli minua jälleen kokeilemaan. Ohjeessa kehotettiin harjoittelemaan persiljalla. Valitsin kuitenkin unikoita ja sormustinkukkaa.

Laitoin kylvöpotit muoviseen laatikkoon pergolan yrttilaatikon alahyllylle. En halunnut rei'ittää hyväkuntoisen laatikon kantta, joten sujautin metallisen koukun kannen ja laatikon väliin mahdollistaakseni ilman kiertämisen ja estääkseni liian korkean lämpötilan. Ripottelin mullan pintaan hieman lunta. Jätin puutarhalapion laatikkoon, jotta muistan jatkossakin käydä säännöllisesti huolehtimassa kastelusta.

Edellisessä postauksessa riemuitsin pitkään jäässä olleen lämpökompostorin heräämisestä. Avasin alaluukun ja kas, massa ei enää ollut jäässä sielläkään. Laitoin pressun kompostorin eteen ja vedin muutaman lapiollisen massaa pois. Pääosin massa oli jo aika kypsää, mutta joukossa oli edelleen jatkokypsymistä tarvitsevaa materiaalia. Sitäpaitsi näin lumiseen aikaan valmista massaa ei vielä voi puutarhaan levittää. Pressun avulla massa oli helppo siirtää viereiseen kompostoriin jatkamaan kypsymistään.

Yläosa oli vielä runsas viikko sitten tupaten täynnä. Nyt pinta on vajonnut mukavasti ja kannen avatessa kompostori suorastaan höyryää eli multatehtaani on täydessä työn tuoksinassa.


Vielä ei pääse puutarhamyymälöihin hypistelemään. On siis tyydyttävä nettikauppoihin. Lähinnä olen etsinyt pensaita ja pieniä koristepuita. Onhan niitä vaikka mitä, kunhan vain osaisin päättää. Kaikkia kun ei voi omaan pihaan istuttaa.

Oravankesäpesä -blogissa ihailin syksyllä hurmesilkkiheinää (Imperata cylindrica 'Red Baron') ja Saaripalstan Sailan blogissa taasen tyräkki Ascot Rainbowia'. Molempiin törmäsin selatessani Viherepeukaloiden tarjontaa. Niin vain tupsahtivat ostoskoriin. Kellukoitakin on vaikea vastustaa, joten samaan syssyyn tilasin kellukka Pink Fluffya. 

Perennatilauksia aletaan toimittaa vasta huhtikuussa. Niinpä saan vielä hetkisen odottaa päästäkseni uusia kasveja ihmettelemään ja istuttamaan. Onpa tässä hyvää aikaa miettiä, mihin ne istutan. Siihen kun en tilatessani vielä kovin paljon aikaa käyttänyt.

Vielä ei näy lumikelloja omenapuun alla.


Kahlasin jälleen kerran alapihan omenapuun viereen katsomaan, josko lumikellojen piippoja näkyisi. Ei näy. Sormustinkukkien ruusukkeissa sen sijaan on jo selvästi eloa. Omenapuun alta lumi on sulanut reippaassa tahdissa. Muualla sitä riittää niin paljon, että haisaappaat hörppäsivät rakeisen kylmää tavaraa ylenmäärin.

Dianthus barbatus - Harjaneilikka

Puutarhaihmisen vihreän nälkä helpottaa hieman alapihan Kotikiven tyvessä kasvavia harjaneilikoita katsellessa. Nämä ovat reippaita kavereita. Noita lehtiruusukkeita oli runsaasti jo syksyllä siellä täällä. Aikanaan lumi peitti ne ja nyt ne ravistelevat lumen pois päältään päästäkseen paremmin nauttimaan valosta ja auringonsäteistä.


Pihan hiekkakäytävät ovat edelleen pääosin lumen ja jään alla. Etelän puolella aurinko lämmittää jään pintaa niin hyvin, että petkeleellä sitä saa kivasti pilkottua. Varjoisella puolella sulamista ei tapahdu samalla tavoin. Ei etenkään nyt, kun yöt ovat jälleen reippaasti pakkasella. Yhtään ei enää huvittaisi nakella hiekoitussoraa käytäville, mutta pakko se kai on, ellei halua liukastella luita murtaen.


On se vaan nautinto lohkoa ja lennättää jääkimpaleita pois käytävältä. Joka vuotista kevään edistämistä, joka jonkun mielestä on hullun hommaa. Sulaahan se ennen pitkää joka tapauksessa. Sulaa, sulaa, mutta kenties avustettuna vähän nopeammin...


PS.
Suosittelen tarkastamaan välillä kommenttienne roskapostikansion. Viime keväänä kommentteja meni roskapostien joukkoon isoja määriä.
Tilanne on sittemmin rauhoittunut, mutta muutama kommentti löytyy edelleen roskapostin joukosta. Siksi käyn säännöllisesti tarkastamassa tilanteen ja palauttamassa kommentit julkaistaviksi. On siellä välillä ihan oikeaakin roskapostia eli kaikenmaailman netticasino- ym. juttuja.

Tapaan käydä lukemassa, mitä blogin pitäjä on vastannut laittamaani kommenttiin. Yllättäen kommenttiani ei toisinaan näy ollenkaan. En oikein usko, että blogin pitäjä on minuun niin suuttunut, että poistaa yksittäisiä kommentteja. Toki sekin on mahdollista.


lauantai 2. maaliskuuta 2024

Varjomörköjen aika

Hydrangea petiolaris - Köynnöshortensia
 

Talon seinustalla kasvava köynnöshortensia on ollut jo pitkään toinen jalka kevätoven välissä. Sen silmut pullistelevat lupaavasti, eivätkä onneksi säikähdä pakkasiakaan. 

Lämpötila on jo useiden päivien ajan pysynyt lähes kokonaan plussan puolella. Ennusteiden mukaan sama meno jatkuu seuraavallakin viikolla, joskin öisin mittari painuu reippaasti pakkaselle. Luvassa on -10 asteen öitä.


Kotitie on ollut kumpareista, mössön lomittamaa jäätikköä. Perjantaiaamuna tielle ilmestyi kaksikin isompaa auraa, jotka höyläsivät ja siirsivät jään ja mössön tien sivuun. Unirippeet karisivat näppärästi silmistä, kun kolasin paakkuja pois sisäänkäynnistä. Aika hyvin nuo auran puistoalueen reunaan lykkäämät isommatkin kokkareet ovat alkaneet sulaa.


Pihalle ilmestyi tälle ajankohdalle tyypillisiä varjomörköjä. Runkotuijilla ja kartiovalkokuusilla on jo sen verran paljon ikää, että uskoisin niiden juurten olevan riittävän syvällä. Silti laitan niille varjostusverkot varmuuden vuoksi. En haluaisi niistä yhtäkään menettää.

Runkotuijat 17.5.2023
 
Yläpihan rhodot ja mahoniat ovat vielä osittain hangen uumeniin painuneita. Näkyvät osat suojasin verkoilla. Nyt on muistettava seurata lumen sulamista, jotta voin tarvittaessa lisätä verkkoja. Kiitin itseäni kaukonäköisyydestä, kun olin jo syksyllä laittanut rhodojen ja mahonioiden ympärille metallisia köynnöstukia. Niihin on helppo kiinnittää varjosverkot pyykkipojilla.


Lumi on alkanut sulaa hyvin Huvituksen alta. Eipä minulla ollut suurennuslasia mukana kahlatessani alapihan hangessa, mutta ilman sitäkin saatoin todeta, ettei piipon piippoa ole vielä näkyvissä. Siellä ne lumikellot ja kirjopikarililjat uinuvat mullan sisällä. 

Lumikellot Huvituksen alla 18.3.2023

Säistä riippuen kahden viikon päästä saattaa tilanne olla toisin, kuten vuoden takainen kuva osoittaa. Koko ajan ollaan menossa kohti parempia aikoja. Taatusti lunta tulee vielä lisääkin ja pakkasetkin paukkuu nurkissa. Kaikki se on vain suomalaisen sään venkoilua, jossa kevät vihdoin nujertaa talven.


Kompostorikin heräsi vihdoin viikkojen kauneusunien jälkeen. Mittari kohoaa hitaasti mutta varmasti. Sään lämpenemisellä on varmasti oma osuutensa heräämisessä. Olen myös ripotellut kompostiheräterakeita massan päälle. Tiedän alaosan olevan täynnä. Joskus kuukausi sitten sain alaluukun auki, mutta silloin massa oli umpijäässä. Kunhan kerkeän, tutkin tämän hetken tilaneen ja tarvittaessa tyhjennän alaosasta massaa viereiseen jälkikompostoriin.

Euphorbia amygdaloides - Mantelityräkki Ruusupenkissä 1.3.2023


Nyt on hyvä aika tehdä kaikenlaisia puutarhasuunnitelmia. Hissukseen alkaa hahmottua tulevan kauden suuntaviivat. Tietokone vain sauhuaa, kun selaan netissä kasvien kuvia ja tietoja. Mielelläni kulkisin puutarhamyymälän käytävillä tutkimassa tarjontaa, mutta se ei nyt vielä onnistu.

Aikansa kun ideoita pyörittää päässään ja välillä myös paperilla, ne kolahtavat paikoilleen. Makkarikäytävän peuran syömälle tuijallekin avautui ratkaisu. Rumilus lähtee kokonaan pois.

Kuva: Muhevainen: Lonicera periclymenum 'Serotina' - Ruotsinköynnöskuusama
 

Tuohon paikkaan ei välttämättä tarvitse mitään istuttaa, mutta minäpä ajattelin laittaa siihen köynnöstelineen ja telineeseen ruotsinköynnöskuusaman. Aurinko paistaa Makkaripenkkiin vasta myöhään iltapäivällä tai illalla. Siksipä se on niitä harvoja varjoisempia paikkoja tontillamme. Tuija on siivilöinyt suurimmat auringonsäteet, mutta jättää poistuessaan turhan suuren aukon. Köynnös toivon mukaan korvaa tuijan tehtävän.


Kävin viikolla tutustumassa Helsingin Desingmuseon ja Arkkitehtuurimuseon yhteisnäyttelyyn Garden Futures. Näyttely on katsottavissa 31.3.2024 saakka. Suosittelen. 

Kannattaa varata runsaasti aikaa. Kierrettäviä saleja ei ole kovin paljon, mutta esineet ja kuvat avautuvat paljon paremmin, jos jaksaa syventyä teksteihin. Minullekin iski jossain vaiheessa väsymys, jonka seurauksena joidenkin kuvaamieni esineiden ja teosten tekijät jäivät selvittämättä. 


Piristyin nopeasti katsellessani Designmuseon sisäkattoja, portaikkoja ja valaisimia. Gustaf Nyströmin vuonna 1894 alunperin kouluksi (vuoteen 1977 saakka rakennuksessa toimi yksityinen ruotsinkielinen oppikoulu) suunnittelema rakennus on komea ulkoa ja kaunis sisältä.

Metsäpuutarha 23.5.2023

Maaliskuu on alkanut ja sen myötä kevät. Edessä on siis kevään ensimmäinen viikonloppu. Ehkä aurinkonkin näyttäytyy. 

Hyvää viikonloppua kaikille!


 

tiistai 27. helmikuuta 2024

Kuusi kuvaa kesästä

Prunus 'Accolade' - Koristekirsikka Kevätsuudelma 14.5.2023
 

Tuplasti terapiaa -blogin Pirjo laittoi jälleen liikkeelle Kuusi kuvaa kesästä -haasteen. Tämä on haasteen 11. kerta. Aina yhtä mukava haaste, kiitos Pirjo! Joka kerta on myös yhtä vaikeaa päättää, mitkä kuvat valitsen. Kesäkuvia selatessa tuntuu suorastaan käsittämättömältä, miten valtavasti omassa pihassa kaikkea kaunista on. Nyt päädyin sellaisiin kasveihin, jotka tavalla tai toisella aiheuttivat viime kesänä muita enemmän kiinnostusta.

Pihani ainoa kirsikkapuu, Kevätsuudelma, yllätti runsaalla kukinnalla. Tämän kesällä 2016 istutetun puun ulkonäkö saa joka vuosi miettimään, riittääkö sen voimat sen enempää kasvuun kuin kukkimiseenkaan?  Toukokuun alusta lähtien tutkin herääviä silmuja harva se päivä arvuutellen, tuleeko kukkia, tuleeko lehtiä? Tuli kukkia paljon enemmän, kuin uskalsin odottaa ja toivoa. Tulivathan ne lehdetkin aikanaan. Hamami jäi puun alla viettämättä. Katsotaan, joko tulevana toukokuuna istahdan puun alle vastaanottamaan leijailevia terälehtiä.

Trillium erectum - Punakolmilehti 11.5.2023

Toukokuulle osui myös toinen jännättävä. Nimittäin metsäpuutarhassa kasvavan punakolmilehden nouseminen. Ostin tämän trilliumin kesällä 2016 Vakka-Taimesta ja istutin sen rhodopensaan oksien alle siten, että käytävältä olisi helppo kukkimista seurata. Rhodopa on kasvattanut juuri sitä tiettyä oksaa niin voimakkaasti, että punakolmilehti jäi pahasti sen peittämäksi. Niin sitten kesällä 2022 uskaltauduin kaivamaan punakolmilehden kukinnan jälkeen ylös ja siirtämään noin 50 cm oikealle. 

Minua varoitettiin punakolmilehden saattavan kiukustua siirrosta. Kaivoin sen ylös mahdollisimman suurena pakkuuna ja istutin hyvin perustettuun uuteen kuoppaan. Huolehdin säännöllisestä kastelusta. Edelliskesänähän oli pitkiä äärimmäisen kuivia jaksoja. 

Viime huhtikuun lopulla punakolmilehden uudesta asuinpaikan mullasta alkoi tunkeutua esiin lupaavia kääröjä. Jippii, punakolmilehti oli selvinnyt siirrosta. Jopa niin hienosti, että se pukkasi ilmoille useamman kukkavanan. Nyt ei enää tarvitse kontata käytävällä ja pitää toisella kädellä rhodon oksaa ylhäällä punakolmilehteä ihaillakseen. Ihan voi seistä tai kyykistyä. Hyvin näkyy.

Digitalis purpureum - Sormustinkukka 8.7.2023 pensasruusu Ilon uumenissa.

Sormustinkukassa ei sinänsä ole mitään uutta ja ihmeellistä. Paitsi siinä mielessä, että useampi edellinen vuosi oli niiden kukkimisen suhteen poikkeuksellisen vaisuja. Keväällä runsaina sinne tänne nousevat lehtiruusukkeet antoivat viitteitä kukinnan paljoudesta. Kuten sitten tapahtuikin.

Minulla sormustinkukat eivät kasva nätisti jossain tietyssä kukkapenkissä. Jos kukkapenkissä ollenkaan. Ei, niitä nousi omenapuiden alle, pensasruusujen keskelle, porrasaskelmien väliin, kanttausuriinkin. Mihin nyt olivatkaan keksineet siemeniään lähettää. Vaeltakoot nämä hipit sielunsa kyllyydestä, missä ikinä haluavatkaan. Annoin kukkien kukkia ja kuivua paikoilleen. Kukkavarsia myöhemmin pois leikatessani ravistin siemeniä kasvupaikoille. Keräsin niitä myös talteen ja ripottelin sellaisiin paikkoihin, joissa ei sormustimia ole ollut. Aika näyttää, missä suostuvat jatkossa asumaan.

Rosa Austin 'Lady of Shalott' 10.8.2023

Olemme saaneet ihastella Austin-ruusuja muutamissa blogeissa. Yksi Austin-ruusu minullakin jossain vaiheessa oli, mutta se ei viihtynyt. Pelkään pahoin syyllisen löytyvän peilikuvasta. Ruusukuume on varsin tarttuvaa sorttia, joten minäkin sen sain. Toukokuussa ostin persikkaisen Lady of Shalottin. Löysin sille mielestäni hyvän paikan Pikkupuutarhan Kriikunapenkistä. Kaivoin kunnon kuopan, johon istutin ruusuni hellyydellä. Sitten vain odottamaan, kotiutuuko se. Ja kukkiiko. Kyllä vain. Kotiutui ja kukki lukuisten ihastuttavien kukkien voimin. Korkeaksi venähtänyt ruusu kukki aivan pakkasiin saakka. Se teki ison määrän nuppuja, joista viimeiset eivät enää ehtineet avautua.

Rakastuin Ladyyni niin vahvasti, että ostin sille elokuussa kaveriksi Carolyn Knight'in. Kevään edistyessä onkin tuplasti jännättävää: heräävätkö Austin-ruusuni talviuniltaan ja ryhtyvätkö kukkimaan?

Lonicera heckrottii - Koreaköynnöskuusama 14.9.2023

Menneen kesän köynnössilmäteräni oli ehdottomasti etupihan Bermudassa asuva koreaköynnöskuusama. Taisi kerätä huomiota jopa enemmän kuin ihana Kate-kärhöni. Alapihalla on jo pidempään kasvanut ruotsinköynnöskuusama, josta siitäkin pidän kovasti. Jostain syystä tämä kesällä 2022 istutettu koreaköynnöskuusama onnistui lumoamaan minut rehevällä kasvullaan ja runsaalla kukinnallaan. Kaveri ei pelästynyt pitkää kuivuutta, eikä se piitannut ensimmäisistä pakkasistakaan. Helppo ja näyttävä köynnös, joka toivon mukaan ilahduttaa minua tulevanakin kesänä. 

Suunnitelmissa on hankkia toinenkin koreaköynnöskuusama eli Serotina. Ei sentään ihan viereen, mutta sopivasti näkösälle kuitenkin.

Vitis 'Zilga' - Viiniköynnös 23.8.2023

Pergolan katossa rönsyilevä viiniköynnös Zilga saa vuosi vuodelta enemmän peukutuksia. Istutin Zilgan 2016 pergolan päätyseinää vasten, josta se on ulottanut lonkeroitaan yhä pidemmälle valokatteen alle. En ole tehnyt viiniköynnökselle asianmukaisia leikkauksia, vaan otan lähinnä huonokuntoisia ja kuivuneita oksia pois. 

Köynnöksen tarkoituksena on ollut tuoda pergolassa istuvien viihdykkeeksi vihreyttä ja välimerellistä tunnelmaa. Siinä se on onnistunut täydellisesti. Toki tiesin köynnöksen tuottavan myös hedelmää. Katossa roikkuvat tertut ovat osoittautuneet odotettua suuremmaksi plussaksi. Viime syksyn sato oli kaksi ämpärillistä rypäleitä. Pienikokoinen rypäle on hyvän makuinen, mutta kivien vuoksi syöminen ei ole mikään nautinto. Keitin rypäleet mehuksi. Osasta mehua tein rypälehyytelöä, joka on herkkua vaikkapa juustojen kanssa.

Haastan seuraavat blogit:

Navettapiian puuhamaa
Saaripalsta
Vaalean vihreää


 Kuusi kuvaa kesästä -haaste:

- julkaise kuusi kuvaa viime kesältä
- aihe on täysin vapaa
- haasta muita vastaamaan
 
 

sunnuntai 25. helmikuuta 2024

Vettä sataa trallaallaa...

 

Helmikuinen vesisade saattaa masentaa joitakin ihmisiä. Ei pääse hiihtämään, ei pulkalla mäkeä laskemaan ja maisemakin on ankean harmaa. Viikkotolkulla putkeen sataessa itse kukin kyllästyy, mutta minua tämä piristää ja ropina toimii vaihteluna runsaslumisille päiville. Ja ennenkaikkea korkeat kinokset madaltuvat kuin myös tiiviiksi jäätyneet kolauskasat pehmenevät.


Ulkona liikkuminen ei ole ihan helppoa. Ei nastakengillä eikä varsinkaan ilman. Hiekkaa on kylvetty pihan kulkuväylille liukkauden torjumiseksi säkkitolkulla. Hetkessä se imeytyy jään sisään ja lisää on laitettava. Tällä hetkellä vesi on löytänyt lukuisia uomia pitkin pihaa, rännit lorisevat kuin viimeistä päivää. Kaduille on ilmestynyt isoja ja pieniä kuoppia, varsinkin notkelmiin pienen lammen kokoisia lätäköitä. Niitä on väisteltävä, kun ikinä ei tiedä, millainen kuoppa kussakin lätäkössä renkaita väijyy. Ei myöskään ole kivaa roiskuttaa vettä jalkakäytävillä kulkevien ihmisten päälle.


Naakkaporukka on keksinyt ruokintapisteen talipötkylät. Ne pyrähtävät isoina parvina sekä pötkylään että maahan vuoroaan odottamaan. Jo kauas kiirii niiden kiivas ja äänekäs kinastelu. Toisinaan porukkaan liittyy muutama varis ja harakkakin. Muutama viikko sitten siirsin talipötkylät pois leikkimökin takana olevista syreeneistä, kun naapuri harmitteli naakkojen kovaäänistä nahistelua. Naapurin etätyöhuone sijaitsee sopivasti kuuloetäisyyden päässä.

Parinkymmenen naakan parvi nakertaa hetkessä talipötkylän laihaksi, eivätkä siten jätä pikkulinnuille syötävää. Jos vain olen kotosalla, kopautan ikkunaan tai avaan tuuletusikkunan. Silloin naakkaparvi säikähtää ja lennähtää ensin isoon vaahteraan ja sieltä jonnekin kauemmas. Nälkäinen luontokappale se on naakkakin. En vain tykkää suuremman voimalla öykkäröivistä. Oli sitten kyse linnusta tai ihmisestä.

Copea scandens- Kelloköynnös

Apua, siemenen kuori ahdistaa minua! Niin, apua tosiaan. Miten olette poistaneet nuo kelloköynnöksen lehtien kärkeen tarttuneet siemenkuoret? Olen varovasti leikannut kuivaan kuoreen terävillä ristipistosaksilla viiltoja, mutta eivät sittenkään irtoa sitten millään. Joka kevät tällaisia pikkuisia taimia on yksi tai kaksi. Joskus olen onnistunut saamaan kuoren kokonaan pois, joskus osittain. Pari kertaa koko taimi on lopulta kuihtunut.

Tänä vuonna kelloköynnökset eivät syystä tai toisesta idä yhtä runsaana kuin aiempina keväinä. Kylvin jo toisenkin erän, josta yksi taimi kurkkii mullasta. Muista ei näy vielä mitään. Olen usean vuoden ajan tottunut siihen, että minulla on aina itse kasvatettuja taimia lähestulkoon yli oman tarpeen. Joudunko tänä vuonna pärjäämään parilla hassulla kelloköynnöksellä? Tai pahimmassa tapauksessa kiertämään kesäkukkamyymälöitä löytääkseni ostotaimet?

Muscari auchari 'White Magic' - Helmililja


Kävin pitkästä aikaa Plantsussa katselemassa tarjontaa. Olihan siellä hienoja ruukkuja, viherkasveja ja monenlaista kaunista. Daalian juurakoitakin melkoinen määrä. Kiivaasti lisääntyvä kevätinnostus ohjasi minut katsomaan ruukkuihin istutettuja sipulikukkia. Useimmat olivat vielä hyvin pieniä. Niinpä päädyin ostamaan kaksi ruukkua valkoisia helmililjoja. Ei haittaa, vaikka niiden kasvu on vasta aluillaan. Huoneenlämmössä ne kasvavat vauhdilla, joten hyvällä tuurilla minulla on kukkivia helmililjoja sopivasti pääsiäisenä.

Pelargonium zonale hybrida 'Toscana Chocolate'

En myöskään voinut vastustaa pikkuisia pelaguun pistokkaita. Omien pelaguiden talvetus ei ole mennyt ihan putkeen. Seitsemästä on elossa kaksi, jotka kumpikin ovat viime vuoden Plantsun pistokkaita eli riippuvat 'Toscana Dolce vita Karen' ja 'Toscana Estrelle Appleblossom'. Nyt ostin kaksi kirjavalehtistä eli 'Happythought Red' ja kuvan 'Toscana Chocolate'. Muut kolme ovat tuoksupelaguut 'Concolor Lace' ja kaksi  kappaletta 'Orange Fizz'.

Mielestäni pesin syksyllä kaikki saviruukut kunnolla, mutta niin vain kannoin kellarista pistokkaita varten varsin multaisia ruukkuja. Sain puunattua ne kohtuullisen siisteiksi ikkunalaudalla katsottaviksi.

Austin-ruusu 'Lady of Shalott'

 
Monet ovat laittaneet upeita koosteita viime kesän julkaisemattomista kukkakuvista. Niitä onkin ollut antoisaa selata alusta loppuun ja lopusta alkuun. Sen lisäksi, että kauniista kuvista saa ammennettua voimaa ja innostusta, löytää niistä myös hyviä ideoita omaan puutarhaan.


Sydämellistä viikonloppua kaikille!