keskiviikko 7. joulukuuta 2016

Sukkia joulupukin konttiin


Puna-beiget nilkkasukat 7-veikasta, 12 silmukkaa puikolla.
Mallineule: yhden kerroksen aikana *lk, 2 o yhteen*
Muuten oikeaa niin monta kerrosta, kuin sopivalta tuntuu.
Jalkaosassa mallineule vain jalkaterän päällä eli II ja III puikoilla. 


Lasten nilkkasukkia, joiden varsi valepalmikkoa ja kerrosrivinousua.
Oikealla vaaleanpunaiset pöllösukat, joissa pöllöt II ja III puikoilla.



Keltaiset kerrosrivisukat yksivärisestä ja raitalangasta.
Resorissa valepalmikkoa.

Oikealla pöllösukat pienelle tytölle.
Yksi pöllö jokaisella puikolla. Puikolla 10 silmukkaa.


Minun käsialallani pöllökuvio kiristää vähän, joten pöllöjen väliin voisi lisätä nurjia silmukoita varren väljyyden lisäämiseksi ja kaventaa ylimääräiset vaikka kantapään yhteydessä. Nämä kyllä joustavat riittävästi, mutta mukavampi ehkä väljempinä.


Mustat nilkkasukat lilasävyisellä tweed-lankalla höystettynä.
14 silmukkaa puikolla ja vähän pidempi teräosa, jotta menee isompaan jalkaan. 

Ruskeat nilkkasukat niinikään 14 silmukalla.
Lankana 7-veikka ja 7-veikan ruskeasävyinen Polkka. 


Helpon pitsikuvion löysin netistä, mutta enpä taas muistanut laittaa lähdettä talteen
Malli on varmasti kaunis myös yksivärisissä sukissa.
Mallikuvio koostuu seitsemästä silmukasta ja se joustaa hyvin. Jalkaosiossa tein kuvion vain II ja III puikoilla ja kavensin kantapään yhteydessä I ja IV puikoilta kummaltakin kaksi silmukkaa, jotta sukat istuisivat napakasti jalassa. Hyvät tuli. 


7 silmukan mallikuvio
1. ja 2. krs: 5 o, 2 n
3. krs: 3 o, 2 o yhteen, lk, 2 n
4. krs: 5 o, 2 n
5. krs: 2 o, 2 o yhteen, lk, 1 o, 2 n
6. krs: 5 o, 2 n
7. krs: 1 o, 2 o yhteen, lk, 2 o, 2 n
8. krs: 5 o, 2 n
9. krs: 2 o yhteen, lk, 3 o, 2 n
toista näitä yhdeksää kerrosta.


Muutama sukka täytyy vielä lahjakonttiin tehdä. Hyvin vielä ehtii.

tiistai 6. joulukuuta 2016

Neljä kuvaa vuodesta

Kaunokainen 27.11.

Kivipellon Saila laittoi liikkeelle uuden, kivan haasteen, joka kuuluu näin:

Postaukseen toivoisin neljä kuvaa, jotka on otettu eri vuodenaikoina.
Mukana voi olla uusia ja vanhoja sekä jo julkaistuja kuvia.
Mukaan voisi haastaa neljä blogiystävää.
Haasteeseen voi vastata, jos haaste tuntuu hyvältä.

Olopiha 17.1.2016
 
Sen lisäksi, että haasteet tuovat mukavaa vaihtelua postauksiin, ne herättävät huomaamaan, miten eri tavoin ja monenlaisista näkökulmista omaa puutarhaa voi katsella ja kuvata. Haasteista viisastuneena olen yhä enemmän pyrkinyt kuvaamaan yksittäisten kukkien lisäksi myös yleisnäkymiä. Tosin harvemmin niitä julkaisen, sillä koen olevani huono maisemakuvaaja. Yleisnäkymät ovat kuitenkin tärkeitä ihan jo puutarhan suunnittelun kannalta ja niiden avulla pääsee hyvin havainnoimaan omaa puutarhaa kokonaisuudessaan eri aikoina, niin vuodenaikoina kuin vuosien kuluessakin. Kukkapenkkien ja muiden yksittäisten osa-alueiden kuvaaminen on hyödyllistä uusia kasveja miettiessä ja etenkin, kun syksyllä pohtii, minne sipuleita istuttaisi. Keväisen paljaat kukkapenkit toimivat silloin erinomaisena osviittana, mihin väriloistoa olisi syytä lisätä.

Olopiha 12.5.2016

Etsiessäni kuvia tähän Sailan haasteeseen, jouduin jälleen kerran toteamaan oman rajoittuneisuuteni pihan kuvaamisessa. Kiitos siis Saila, että avasit silmäni. Yritän monipuolistaa tapojani tältäkin osin.


Olopiha 30.6.2015

Kuvittelin kuvanneeni tämänkin kohdan vähintään kerran kuukaudessa, mutta ilmeisesti niin ei ole. Siksi kesä- ja syyskuvat ovat viime vuodelta. Talvi- ja kevätkuvat sen sijaan tämänvuotisia. Kovin paljon tämä kohta pihasta ei viime aikoina ole muuttunut. Kasvivalikoima on jonkin verran laajentunut. Olen myllännyt pääasiassa alapihalla ja Pikkupuutarhassa, mutta kuluneen kesän aikana käänsin katseet olopihaan. Muutosmieli on siis viriämässä, joskin ideat vielä täysin hakusessa.


Olopiha 12.11.2015

Laitan tämän haasteen seuraaville:

Pirjolle Mökkipuutarhassa -blogiin
 Navettapiialle Navettapiian puuhamaa -blogiin
Annelille Pihakuiskaajan puutarha -blogiin
Saraheinälle Saran mökissä ja puutarhassa -blogiin

Muistattehan, ettei näihin haasteisiin vastaaminen ole millään tavoin pakollista. Niitä voi myöskin tallentaa sellaisia hetkiä varten, jolloin tekisi mieli jotain kirjoittaa, mutta pää on ihan tyhjä, eikä yksikään ihana kuva tuota uusia sanoja. Ja vaikka haasteet useimmiten on suunnattu tietyille blogeille, saa haasteen vapaasti napata kuka tahansa. Hyvää ja kivaa ei koskaan tule liikaa jaetuksi.

Olkaa siis hyvä kaikki joulukiireiset ja -kiireetömät!
 

sunnuntai 4. joulukuuta 2016

Tinttejä tähtäillen

Pieni haaveri muutti tämän tipusen ilmettä.

Kotipihan lintujen seuraamisesta on tullut oivallinen talvikauden harrastus. Ennen erotin suurin piirtein talitintin variksesta, mutta aivan muutaman viime vuoden aikana tunnistamieni lintujen lajikirjo on kasvanut melkoisesti.

Vuosiin en juurikaan harrastanut lintujen ruokintaa. Puutarhaharrastuksen lisääntyessä ymmärsin, että linnuilla on iso rooli puutarhan hyvinvoinnissa. Puutarha tarvitsee lintunsa ja ötökkänsä. Bonuksena, eikä suinkaan vähäisimpänä, lintujen tunnistamisesta ja niiden touhujen seuraamisesta saa runsaasti iloa.


Yleisimmät ruokailijat lintulaudoillamme ovat tali- ja sinitiaiset. Myös jokunen kuusitiainen käy silloin tällöin. Mustarastaita on runsaasti ja joskus näkyy muutama varpunenkin. Närhiä on välillä kolmekin kappaletta. Käpytikka on tuttu kaveri talipötkylän kyljessä. Tänään se nökötti liikkumattomana pitkän aikaa nukkuvan näköisenä. Lopulta se alkoi nakuttaa talia.


Tämän syksyn uusiin kävijöihin ovat kuuluneet punatulkut, joista iloitsen kovasti. Samoin kerran olen nähnyt pyrstötiaisten pyrähtävän porukalla syreenin ruokinta-automaatille. Se oli tosiaan pyrähdys, sillä pian koko joukko jatkoi matkaansa. Yhden kerran olen nähnyt myös töyhtötiaisen. Viime viikolla siemeniä kävi syömässä lintu, joka saattaisi olla pähkinänakkeli. Sekoitan siementen sekaan pähkinöitä, joista monet linnut tuntuvat tykkäävän. Nimensä mukaisesti myös pähkinänakkeli.


Viime talvena näin pihassamme harmaapäätikan ensimmäistä kertaa ja viime aikoina se on jatkanut vierailujaan. Harakoita ja variksia pihassa kulkee alituiseen. Varisten en ole nähnyt tulevan ruokintapaikoille. Sen sijaan harakat saapuvat meluisasti rehvastellen kahden kimpassa ruokintapaikan alle, jolloin pikkulinnut pyrähtävät kauemmaksi. Tintit varmaan tietävät, etteivät isot linnut pitkään pysty siemeniä nokkimaan ohuilla syreeninoksilla taiteillen ja siksi odottavat maltillisesti ylemmillä oksilla harakoiden lähtöä.


Oravia pihapiirissä näyttää olevan vähintäänkin kolme vakiokävijää, ellei enemmänkin. Usein kaksi kurrea kisailee olopihan syreeneissä. Ne ovat kuin pieniä apinoita riippuessaan häntänsä ja takajalkojensa varassa pää alaspäin napsien samalla siemeniä etujaloillaan automaatista. Oravat ovat pesineet muutamien naapuriemme välikatossa riipien lämpöeristeitä. Saattavat saada aikamoista tihutyötä aikaan, mutta en minä niitä osaa silti inhota.


Minulla ei ole lintukuvaukseen soveltuvaa putkea, joten en edes yritä leikkiä lintukuvaajaa. Joskus nappaan pokkarin zoomilla keittiön ikkunasta mielenkiintoisia lintuja lähinnä tallentaakseni niitä omiksi muistikuviksi. Hyviä lintukuvaajia on netti pullollaan ja monet puutarhabloggaajat julkaisevat hienoja tinttiotoksia. Viimeksi kävin ihastelemassa närhiä Susannan Luonnon luomaa -blogissa.

Niinpä saatte tämän postauksen kuvituksena katsella kotipihani helpommin kuvattavia tinttejä. Kyseisten lintujen valmistaja on käyttänyt luovuutta varsin vapaasti. Jokainen saa täyttää puuttuvat tunnusmerkit mielikuvituksellaan.


Naapurin Leevi-kissa on ottanut vakiopaikakseen meidän marjakuusen alustan. Siinä se nököttää pitkiäkin aikoja. Mahtaako se odottaa, että puusta putoaa tintti sen suuhun, vai odottaako se kenties Juusoa kaverikseen. Roikkuvissa automaateissa ruokailevat tintit eivät pahemmin Leeviä säiky, mutta maassa syövät mustarastaat katoavat hetkessä Leevin saapuessa. Tulevat kyllä onneksi pian takaisin Leevin poistuttua. 

Leevi on hiukan säikky kissa ja niinpä ainut tapa saada siitä kuva, on tähtäillä ikkunan läpi. Juuson kanssa se ei ala reviiristä kiistelemään. Katsovat vain aikansa toinen toisiaan ja lähtevät sitten kumpikin omille teilleen. No, Juuso yleensä jatkaa kävelyretkeään tai palaa sisälle. Sehän ei ulkona vapaana ulkoile.


Joskus Juuso yltyy ikkunalaudalla istuessaan naksuttamaan tintti-tv:n näkymille. Aikansa ohjelmaa seurattuaan se kellahtaa oman nojatuolinsa syliin nautiskelemaan päiväunistaan. Pienistä täplistä ikkunalasissa mamma tietää, että päikkäriensä lomassa Juuso kyllä seuraa tintti-tv:tä ahkerasti silloinkin, kun mamma ei ole näkemässä.

Mukavia lintuhavaintoja kaikille!

torstai 1. joulukuuta 2016

Virallista joulufiilistelyä

Ritarinkukka Rozetta

Marraskuu vaihtui vihdoin joulukuuksi. Tai vihdoin ja vihdoin. Aika tuntuu suorastaan lentävän ja tätä vauhtia ollaan keväässä ennen kuin ehtii kissaa sanoa. Hyvä niin, sillä kesä on aina yhtä tervetullut. Vietetään tämä joulukausi kuitenkin ensin tästä alta pois.


Eilen olin Lohjan kirkossa erään pankin tarjoamassa joulukonsertissa. Oli kyllä komeaa kuunneltavaa. Sopraano Mari Palon ja tenori Ilkka Hämäläisen lisäksi konsertissa esiintyivät Lohjan kaupunginorkesterin ammattimuusikot johtajanaan kapellimestari Esa Heikkilä. Mari Palon ääni soi niin kauniisti, että sitä olisi kuunnellut mielellään ilman säestystäkin. 

Ritari Rozetta hieman eri valaistuksessa

Minä aina liikutun kaikenlaisen kauneuden edessä. Kauniit ja upeasti esitetyt joululaulut nostivat monia lapsuudenmuistoja mieleen ja niitä miettiessä liikutus vain syveni. Kotiin päästyäni katsoin nauhalta Master Chef Australia 2016 loppuhuipennuksen ja valmiiksi liikuttunut mieli vuodatti kyyneliä kuunnellessani tuomarien lämpimiä sanoja kolmella parhaalle kilpailijalle. Olkoon vain etukäteen käsikirjoitettua tositv:tä, mutta omassa kategoriassaan tämäkin kausi oli jälleen lämminhenkistä ja kivaa katseltavaa.


Joulumarkkinoiden kavalkaadi on alkanut ja tulevana viikonloppuna olisi ainakin Hvitträskin joulumyyjäiset upeassa vanhassa museomiljöössä. Sinne menen, jos vain suinkin ehdin, mikä on kylläkin hiukan epävarmaa.

Eilen ripustin perinteisen joulukalenterin eteisen seinälle. Ystäväni on tehnyt kalenterin meille 30 vuotta sitten ja joka joulu se on ollut esillä. Kuvaa ottaessa pussukoissa ei vielä olut mitään, mutta eilen laitoin sinne niinikään perinteen mukaisesti joulukarkkeja.


Toivotan kaikille oikein mukavaa viikonloppua. Älkää stressatko jouluvalmisteluiden kanssa. Joulu tulee ja menee, teki niin tai näin. 
 

keskiviikko 30. marraskuuta 2016

Oman kylän pieni puoti


Meidän kylällä on jo muutaman vuoden ollut ihastuttava pieni puoti. Nimeltään Pieni Juhlapuoti Vanilja. Puoti muutti jokunen viikko sitten kylän kauppakeskittymästä ns. vanhaan keskustaan. Uusi myymälä löytyy nyt palokunnan vieressä sijaitsevasta funkistyylisen, vihreäsävyisen kivitalon katutasosta.


Ihanien sisustus- ja lahjatavaroiden lisäksi mukavaa tuossa puodissa lienee sen omistaja ja siellä aina yhtä iloisena asiakkaita palveleva Minna. Puotiin sisälle astuessa tuntee heti olonsa kotoisaksi ja tervetulleeksi. Tavaroita voi rauhassa katsella ja apua saa tarvittaessa. Vaniljassa saa  juuri sellaista hyvää asiakaspalvelua, josta taannoin postasin.


Tapaan piipahtaa Vaniljaan kävelylenkeilläni tarvitessani jotain kivaa lahjaa tai tuliaista kylään vietäväksi. Vaikka kodissani ei ole juurikaan maalaisromanttista tyyliä, löytyy Vaniljasta usein myös jotain nättiä omaksi iloksi. Eikä vain pelkästään nättiä, vaan myös tarpeellisia ja jokapäiväiseen käyttöön tarkoitettuja tavaroita.


Pidän oikeastaan suurena ihmeenä, että nuori ihminen jaksaa ja haluaa perustaa Pieni Lahjapuoti Vaniljan kaltaisen yrityksen tällaiseen muutaman tuhannen asukkaan pientalovaltaiseen kylään. Kohtuullisen matkan päässä on lukuisia pääkaupunkiseudun isoja kauppakeskuksia, joissa sisustus- ja lahjatavaraa myydään markettien lisäksi monissa erikoismyymälöissä. Niiden kanssa kilpaileminen on taatusti täyttä työtä. 

Meidän kylällä on paljon nuoria lapsiperheitä ja varmasti lähes jokaisessa on vähintäänkin yksi henkilöauto. Toivon sydämestäni, että näiden perheiden äidit ja isät suuntaavat jouluisen ostosmatkansa kumipyöräreissujen sijaan jalkaisin oman kylän palvelujen piiriin. Yhtä paljon toivon, että kylän mummot ja vaarit, sedät ja tädit, kummit ja kaimat ja ihan kaikki muutkin miettisivät, voisiko sen pienen kivan hankkia kotinurkilta.

















Tämä postaus on täysin oma keksintöni, enkä saa tästä minkäänlaista etuutta. En edes tunne lahjapuodin Minnaa. Kunhan käyn kävelyreissuillani toisinaan hipelöimässä hänen ihania tavaroitaan. Olen vain iloinen siitä, että omalta kylältä saa kivoja ja laadukkaita lahjoja ja tuliaisia. Ettei aina tarvitse polkaista bensamoottoria käyntiin ja huristaa isoihin kauppakeskuksiin. Tai tyytyä lähikaupan suklaalevyyn ja markettitulilatvaan.


maanantai 28. marraskuuta 2016

Lunta vai lumettomuutta


Viime aikoina on käyty keskustelua siitä, miten itse kukin suhtautuu lumeen tai lumettomuuteen. Tähän marraskuuhun on mahtunut kumpaakin, joten nyt voi kokemuksen rintaäänellä kertoa oman mielipiteensä vaihtoehdoista


Elämässä on valtavasti asioita, joille syystä tai toisesta ei voi yhtään mitään. Niiden murehtiminen on ajanhukkaa ja energiantuhlausta. Talvi ja yleensä lumikin tulee, vaikka kuinka haluaisin nauttia kesästä ja lämmöstä. Vuodenajat eivät minulta lupia kysele. Niinpä pyrin etsimään talvestakin jotain positiivista. Luminen maisema on usein hyvin kaunis ja lumi miltei kaikissa olomuodoissaan tuo valoa luontoon. Ja kun täällä liki arktisilla alueilla eletään, lumen kasveja suojaavalla vaikutuksella on suuri merkitys. Viime talvena saimme kokea, miten käy, kun vesisateiden jälkeen pakkanen hyytää lumettoman maan.


Täällä etelärannikolla talvi koostuu usein harmaista loskasäistä. Jos lunta sataakin, katujen ja teiden suolaus muuttaa sen pian ällöttäväksi mössöksi, jota säästöjen vuoksi ei kuitenkaan mihinkään pois aurata. Siinä märässä loskassa tarpominen ei paljon mieltä ylennä. Käy kulku sitten jalkaisin tai kumipyörillä. Niinpä toivoisin talvella pikkupakkasia ja jonkin verran lunta.

 
En ole talvi-ihminen, mutta kun kerran täällä neljän vuodenaikojen maassa elän, olkoon talvi sitten mieluummin kunnon talvi. Marraskuusta helmikuuhun ja maaliskuussa voisi kevät viimeistään saapua. Mieluummin maksimissaan kymmenen asteen pakkasia, jotta ulkona on mukava lenkkeillä. Luntakin sen verran sopivasti, että voi puhua hangista. Ei kuitenkaan jatkuvia ja sankkoja lumisateita, jolloin omakotiasukkina joutuisi monta kertaa päivässä kolaamaan kulkuväyliä auki. Vaikka voi sen kolaamisenkin ottaa kuntoilun kannalta. Vastineeksi kesäisille mullan kärräyksille.


Kuvat on metsälenkiltä, joka tehtiin Ukkokullan kanssa. Oli siinä taas kuvaamisessa haastetta, kun joka ikisen objektiivin läpi sihtailun jälkeen sain hölkätä jossain kaukaisuudessa kulkevan Ukkokullan kiinni. Tietämättään Ukkokultani laittaa minut harrastamaan intervallilenkkeilyä. Jokaisen pysähdyksen jälkeen reipas puolison kiinniotto metsäpolulla nostaa mukavasti sykettä. Pitkään aikaan ei olla metsäreittejä käytykään kiertämässä. Hetken aikaa muistan taas, miksi niin ei ole tehty. Ainakaan kameran kanssa. Hölmö minä yritän aina yhdistää kaksi kärpästä yhdellä iskulla. Kuvaus ja lenkkeily Ukkokullan kanssa ei sovi yhteen, ei.