tiistai 19. maaliskuuta 2024

Koska kukkii -haaste

Ovaalipenkin jouluruusu 21.4.2023

Sain Kivipellon Sailalta  Koska kukkii haasteen. Moni jo tietääkin, että tämä haaste on Hiidenkiven puutarhassa -blogin Minnan alulle laittama. Tänä vuonna jo kolmannen kerran. Kiitos siis Sailalle haastamisesta ja Minnalle kivan haasteen kehittämisestä. 

Haasteessa valitaan omasta puutarhasta kasveja, joiden kukinta-aika arvataan.Tämä haaste ei ole sieltä helpoimmasta päästä. Kevätsäät ovat kovin erilaisia ja sään sinne tänne keikkuminen vaikeuttaa entisestään kukinta-ajan arvaamista. Harvalla varmaan on täydellistä tietoa minkään kasvin kukinta-ajasta. Pitkään samoja kasveja seuranneena haarukointi on vähän helpompaa. Haasteeseen ei kannata suhtautua kovin tiukkapipoisesti. Hyvä, jos menee nappiin, mutta jonnekin lähimaastoonkin saa osua. Pääasia, että kukkivat kukin oman aikataulunsa mukaan.

Sinivuokko 15.4.2023

Vuoden 2022 arvuuttelukohteitani olivat
Primula juliaea 'Wanda' - Suikeroesikko, Eranthis cilicica - Talventähti, Fritillaria imp. Rubra' - Keisarinpikarililja ja Iris retigulata "Katharine Hodgkin".

Vuoden 2023 kohteet taasen Glaucidium palmatum - Sinikämmen, Pulmonaria saccharata 'Dora Bielefeld' - Valkotäpläimikkä, Pulsatilla vulgaris 'Alba' - Tarhakylmänkukka, valkoinen ja
Trillium erectum - Punakolmilehti. 

Tällä kertaa päädyin arvuuttelemaan kolmen kasvin kukinta-aikaa. Maaliskuu on jo yli puolen välin ja maa jälleen valkoisena, joten siirryn suoraan huhti- ja toukokuulle. Valitsemani kasvit ovat:

Primula elatior - Etelänkevätesikko, kukkii 17.4.2024
Tulipa 'Persian Pearl', kukkii 1.5.2024
Ribes sanguineum - Ruusuherukka, kukkii 10.5.2024


1. Primula elatior - Etelänkevätesikko, kukkii 17.4.2024

Primula elatior - Etelänkevätesikko 15.4.2023

Etelänkevätesikko on asustanut puutarhassani jo useamman vuoden. Tämä kohteena oleva yksilö on ollut Pikkupuutarhan Harkkokäytävän varrella vuodesta 2020. Paikka on osoittautunut tälle kevätesikolle mieluisaksi. Sen oikealla puolella kasvaa norjanangervoja, joiden lehdet ovat kuitenkin esikon kasvuaikaan vielä aika pieniä. Eivät varjosta pienempiään.

Primula elatior - Etelänkevätesikko 23.4.2023

 
Scilloja en ole esikon ympärille istuttanut. Niitä kasvaa meillä joka paikassa. Multahommissa ja kasvien siirtojen yhteydessä pikkuisia scillan sipuleita kulkeutuu ympäriinsä. Muurahaisetkin niitä kuskaavat. Minua scillojen tuuheat lehdistöt eivät haittaa. Sinne ne katoavat muiden kasvien joukkoon kesän edistyessä.

 
Primula elatior - Etelänkevätesikko 29.4.2023

Tulppaanin lehtiäkin nousee esikon vierelle. Tätä paikkaa olen myllännyt voimakkaastikin viime vuosina, joten maahan on siinä yhteydessä jäänyt yhtä sun toista. Puutarhassani ei ole neitseellisiä mustan mullan paikkoja, joihin voisi kevyesti kuopaisemalla istuttaa kasvin jos toisenkin. Aina on jotain olemassa olevaa, joka on joko siirrettävä tieltä pois tai jätettävä paikoilleen maatumaan.

 

 2. Tulipa humilis 'Persian Pearl' - Tähtitulppaani, kukkii 1.5.2024

Tulipa humilis 'Persian Pearl' 29.4.2023

Pieni tähtitulppaani Persian Pearl on yksi mieluisimpia tulppujani. Pyrin istuttamaan sitä joka vuosi muutaman sipulin lisää, jotta sitä olisi aina keväällä valmiina ponnistamaan mullasta. Tässä kuvassa idänsinililjat ja kevätkirjotähdet eli tutummin scillat ovat ympäröineet Persian Pearlin. Aika kiva yhdistelmä, joka on syntynyt tahattomasti.

Tulipa humilis 'Persian Pearl' 1.5.2023

Parhaimmillaan Persian Pearl on minusta nuppuvaiheessa, jolloin voimakas syklaaminpunainen väri pilkistää varovasti esiin.

Tulipa humilis 'Persian Pearl' 4.5.2023

Viime toukokuun alussa heräsimme lumiseen maisemaan. Hetken jo pelkäsin, että esimerkiksi keisarinpikarililjat on menetetty, kun vetinen lumi oli painanut niiden varret kumaraan. Aurinko sulatti sataneen lumen nopeasti ja kuivatti kukat. Niin myös tähtitulppaanit nostivat vartensa suoriksi ja avasivat päivän mittaan nuppunsa.

 

 3. Ribes sanguineum - Ruusuherukka, kukkii 10.5.2024

Ribes sanquineum - Ruusuherukka 29.4.2023

Keväällä 2020 hankin kaksi ruusuherukkaa. En ollut varma sopivasta istutuspaikasta, joten varmuuden vuoksi toisen laitoin alapihalle, ns. Naapuriaitapenkkiin. Toisen istutin Oikearinteeseen, jalosyreeni Moskovan kaunottaren alapuolelle. Kumpikin paikka on suojaisa, eikä vesi jää istutuspaikkoihin seisomaan. Tällaisesta ruusuherukka kuulemma tykkää.

Ribes sanquineum - Ruusuherukka 10.5.2023


Luonnollisesti sitä odottaa istuttamaltaan pensaalta myös kukintaa. Toki olen oppinut iloitsemaan jo siitäkin, että jokin kasvi pysyy hengissä. Mutta ilman muuta kasvu ja kukinta on aina toiveissa. Vaikka kuinka ahkerasti kiersin ruusuherukoita tutkimassa, ei nupun nuppua niihin ilmestynyt. Kunnes yhtenä huhtikuun lopun päivänä löysin ensimmäiset nuput. Molemmista. Ei todellakaan miljoonaa nuppua, joiden painosta oksat taipuisivat. Muutama kummassakin ja sehän riitti tuomaan iloa pitkäksi aikaa.

Ruusuherukka on jänisten herkkua, joten kumpikin puska on ympäröity verkolla. Papanoista päätellen ristihuulet ovat kuolanneet ruusuherukoiden vierellä, mutta verkkojen ansiosta eivät ole päässeet niitä maistelemaan.

Ribes sanquineum - Ruusuherukka 20.5.2023

Tämä talvi on ollut edellisiä ankarampi, eikä kevätkään ole tähän saakka ollut niitä otollisimpia. Koska ruusuherukat ovat todennäköisesti jo kotiutuneet puutarhaani, uskon niiden kukkivan nyt hivenen edellisvuotta varmemmin. Toivottavasti myös runsaammin.

Iris reticulata 'Katharine Hodgkin' 5.4.2023

Moni on jo haastettu ja moni ottanut osaa haastamatta. Kivat haasteet on tarkoitettu täytettäväksi. Sen uhallakin, että seuraavat blogit ovat jo ottaneet haasteen vastaan, heitän haastepallon heille:

Kukkia & Haaveita
Puutarhan Lumo
Päivänpesän elämää


Säännöt: Valitsemissasi kasveissa ei saa näkyä nuppuja veikkaushetkellä. Poikkeukseksi laskettakoon puuvartiset, joissa saa olla kukkasilmuja. Kasvien kohdalla olisi hyvä olla vielä lunta/jäätä tai edes sen verran routaa, että kasvi on vielä lepotilassa. On nimittäin aivan eri asia veikata kukinnan alkua lähipäiville kuin viikkojen (tai kuukausien) päähän. Kukinnan alkua saa vauhdittaa esim. lapioimalla lunta pois kukkapenkin päältä, mutta harsot ynnä muut normaalikeväästä poikkeavat viritelmät lasketaan dopingiksi. Ja tietysti kukinnan alkua saa myös viivästyttää vaikkapa peittämällä lupaavan näköiset piipot lumella, jos jotain niin järjetöntä haluat tehdä. 

Kerro, keneltä sait haasteen ja haasta vuorostasi mukaan muutama kaveri. Olisi myös kiva, jos kävisit laittamassa Hiidenkiven puutarhassa -blogiin haasteen aloituspostaukseen kommentin osallistumisestasi. Raportoi myöhemmin keväällä, kuinka hyvin kukkakevään ennustaminen sinulta onnistui.

 

 

sunnuntai 17. maaliskuuta 2024

Piippojahdin ensimmäiset aarteet

 
Kevät on antanut odottaa itseään. Muutamana päivänä aurinko on pilkahtanut ilmoittaakseen olemassaolostaan. Muuten on vietetty maaliskuuta varsin sumuisissa merkeissä. Vesisateen rapina ikkunalaudoilla ja lorina ränneissä on musiikkia ainakin meikäläisen korvissa. Taivaalta vihmova vesi sulattaa lunta ja jäätä. Talon ympäri pääsee jo hiekkakäytäviä kulkemaan liukastelematta.

Galanthus nivalis 'Flore Pleno' - Puistolumikello


Monenlaiset menot, arkiset puuhat ja huono sää ovat vähentäneet pihakierroksia. Lauantaina laitoin saappaat jalkaan ja kahlasin yli portaiden päälle kolatun lumikasan alapihalle tarkastaakseni piippotilanteen. Kannatti kastella itsensä sateessa, sillä ensimmäiset lumikellon piipot ovat nousseet Huvituksen alle. 

Vuosi sitten nämä muodostivat tässä vaiheessa runsaan vihreän pehkon lukuisine nuppuineen ja avautuneine kukkineen. Nyt ollaan selvästi jäljessä edellisvuoden tahdista.

Crocus species 'Fuscotinctus - Krookus


Myös kriikunan alla ovat krookukset nousseet mukavasti. Nyt täytyykin tiivistää pihakierroksia päästäkseni seuraamaan kukinnan alkamista. Jäniskakkaa on alapihalla kasapäin kertomassa siitä, että talttahampaat tietävät odottaa kevätpuffettini avautumisesta. Laitoin rajamännystä talven aikana pudonneet isot oksat ensihätään piippojen suojaksi.

Punakanelin alla kasvavat helmililjat

Helmililjojen kasvustoa on parturoitu tehokkaasti ainakin punakanelin alla. Monessa muussa paikassa muscarit ovat vielä hangen alla. Tämä on jokavuotinen ilmiö. Tässä vaiheessa nuppua ei vielä näy, joten jänikset ovat saaneet tyytyä lehtivihreään. Tarkkana on oltava, etteivät ehdi puputtaa kukintoja.


Eipä tarvitse jalokärhöjä leikellä. Jänikset ovat hoitaneet sen homman huolella. Papanamäärästä päätellen Multi Blue ja Rouge Cardinal ovat maistuneet jäniksille oikein hyvin. Onneksi kumpainenkin kärhö työntää aikanaan mullasta uutta kasvua, eikä näinollen ristihuulten typistyksestä ole suurta haittaa.


Juhannusruusulle on myös tehty tehokas talvileikkaus. Puskan oksat ovat hennon taipuisia ja lumi painaa ne aina maahan. Kunhan lumi sulaa vielä enemmän, pääsen paremmin tarkastamaan talvisia jänistuhoja. Toivottavasti jäljellä on siinä määrin hyväkuntoisia oksia, että voin kukkiakin odotella.

Tälle sunnuntaille on luvassa aika talvisia olosuhteita. Lunta pitäisi tulla enemmänkin ja maanantaivastaisena yönä pakkasta jopa -9℃. Sellainen sääennustus ei ilahduta, mutta toisaalta näin maaliskuun puolivälissä se on normaalia kevään keikkumista. Valon määrä lisääntyy päivä päivältä eli värien ja lämmön ilmaantuminen on yhä lähempänä.

Hydrangea petiolaris - Köynnöshortensia

 Mukavaa sunnuntaita kaikille!


sunnuntai 10. maaliskuuta 2024

Vanhoja luita etsimässä

 
Tammi-helmikuussa luin 10 kirjaa, joista kaksi viisisataasivuista järkälettä. Hyllyssä avaamista odottaa muutamia ostettuja ja joitakin kirjastosta lainattuja kirjoja. Ajanviete tulevillekin illoille on turvattu. 

Elämä ilman lukutaitoa ja kirjoja olisi taatusti monin verroin ankeampaa. Sen huomasin taas konkreettisesti painettuani Iida Turpeisen Elolliset -kirjan takakannen kiinni. Olipa lumoava kirja. Se sysäsi minut tutkimaan historian tapahtumia ja ahmimaan itseni täyteen uutta tietoa. Karttaakin olen pyöritellyt tietokoneen näytöllä paikallistaakseni Iida Turpeisen kuvaamia paikkoja.

Luonnontieteellinen museo, Helsinki, kuva Wikipedia


Kirjassa kuljetaan läpi 300 vuoden tieteen ja taiteen merkeissä. Tarinassa lähdetään liikkeelle v. 1741 kapteeni Vitus Beringin retkikunnan kanssa tarkoituksena etsiä meritie Aasiasta Amerikkaan. Punaisena lankana kulkee teologi ja luonnontieteilijä Georg Wilhelm Stellerin pohjoisella tutkimusretkellä löytämä merinisäkäs, joka sai löytäjänsä mukaan nimekseen stellerinmerilehmä.

Stellerin merilehmän luuranko Luonnontieteellisessä museossa


Kirjailija on rakentanut historian luurankojen ympärille lukuisia kerroksia lihaa ja nahkaa, tieteen ja taiteen maustaman johdonmukaisen polun menneisyydestä tähän päivään. Faktaan on lisätty fiktiota juuri sen verran, että tarinaa on helppo seurata ja tapahtumat ymmärtää. Näin kerrottuna historian tunneilla olisi suorastaan ilo istua ja imeä oppia itseensä.

Ennen Iida Turpeisen kirjaa en ole tiennyt stellerinmerilehmästä yhtään mitään. Moni muukin historian tapahtuma tulee kirjan myötä tietoisuuteeni joko aivan uutena tai täsmennettynä.

Stellerin piirtämiä luonnoksia merilehmästä


Heti kirjan luettuani päätin, että minun on mahdollisimman pian matkustettava Helsingin Luonnontieteelliseen museoon. En ole käynyt siellä vuosikausiin, vaikka monesti se on ollut käyntisuunnitelmissa. Museo sulkeutuu klo 17, lipunmyynti puoli tuntia aiemmin. Olin museossa 16.20. Kysyin lipunmyynnistä stellerinmerilehmän sijaintia, jolloin kaveri totesi naurahtaen, että olet tainnut lukea Iida Turpeisen kirjan. Myönsin, en ollut kuulemma ainoa. Sain ohjeet, joiden avulla löysin helposti luurangot ja samantien myös stellerinmerilehmän.

Stellerinmerilehmän luuranko on tuotu Suomeen 1861. Sen harvinaisuutta korostaa se, että tämä meidän luurankomme on tiettävästi toinen kahdesta säilyneestä stellerinmerilehmän luurangosta, jotka ovat peräisin luonnollisesti kuolleesta yksilöstä. Lähes kaikki muut maailman museoissa olevat luurangot on koottu teurastuspaikoilta löydetyistä jäännöksistä eli siten ne sisältävät osia useista eri yksilöistä.

Stellerinmerilehmän päätyminen helsinkiläiseen museoon ei ole pelkästään sattumien summa. Merkittävä osuutensa asiassa on mm. Alaskassa kuvernöörinä toimineella helsinkiläissyntyisellä Johan Hampus Furuhjelmillä (1821-1906), joka keräsi merkittävän luonnontieteellisen kokoelman. Tähän kokoelmaan kuului myös Helsingin museossa oleva stellerinmerilehmä.

Hilda Olson 1832-1915


Näin kansainvälisen naistenpäivän paikkeilla on hyvä miettiä naisen asemaa niin nykyhetkessä kuin menneinä aikoina. Iida Turpeisen tarinassa osansa on suomalaisella taidemaalarilla ja kuvittajalla Hilda Olsonilla. Tuntuu tuskaiselta, kuinka 1800-luvun miesten maailmassa palkitun ja lahjakkaan taiteilijan oli liki mahdotonta työllistyä ja elättää itseään osaamillaan taidoilla.

Hilda Olson toimi avustajana professori Alexander von Nordmannin eläintieteellisissä tutkimuksissa. Olson piirsi yli 300 kappaletta eri hämähäkkilajeja esittäviä akvarelleja. Nämä piirrokset ovat nykyisin Luonnontieteellisen keskusmuseon kokoelmissa. Toivon, että  piirroksista kootaan näyttely meidän kaikkien nähtäväksi.

Hilda Olsonin työ von Nordmanin avustajana kesti noin kolmen vuoden ajan päättyen professorin kuolemaan. Tämän jälkeen Olson toimi muutaman vuoden Helsingin maistraatin puhtaaksikirjoittajana. Hän muutti loppuelämäkseen 1878 Lontooseen, jossa työskenteli tapettitehtaan mallipiirtäjänä.

Haminan mursu

Sain pikakäynnilläni luonnontieteelliseen museoon sen, mitä olin lähtenyt hakemaankin. Onhan se nyt huippukokemus nähdä luuranko, joka on Helsingin luonnontieteellisen museon arvokkain näyte. Koin ylpeyttä niistä historiamme henkilöistä, jotka ovat edesauttaneet stellerinmerilehmän päätymistä meidän kaikkien nähtäväksemme.

Vielä ennen bussille lähtöä pysähdyin katselemaan museon aulassa esillä olevaa Haminan mursua. Monet varmaan muistavat mediassa kesällä 2022 tutuksi tulleen mursun, joka oli eksynyt maalle Haminan ja Kotkan rantojen kautta. Mursuressukan elämä päättyi surullisesti kuolemaan. Tutkimusten mukaan mursun kuolinsyy oli nälkiintyminen. Eläin konservoitiin ja asetettiin näytteille syyskuussa 2023.

Luonnontieteellisen museon porraskäytävä


Seuraavaksi aion lukea Aura Koiviston kirjan "Mies ja merilehmä". Arvaatte varmaan, että kirja käsittelee samaista tutkimusretkeä ja stellerinmerilehmän löytymistä. Kirjassa pohditaan myös entisajan luonnontutkijoiden maailmankuvaa ja heidän suhdettaan luontoon. Jonotan kirjaa kirjastosta.
 

Näin sitä sattuu ja tapahtuu, kun tarttuu kirjan kansiin ja ryhtyy lukemaan. Kirjaimet, sanat ja lauseet johdattavat poluille, joiden kulkua ei ennalta voi mitenkään arvata. Olen taas ammentanut runsaasti tiedonjyviä, joista voi vain iloita. Jos on tieto valtaa, on sen imeminen itseensä myös valtavan nautinnollista. Erityisen nautinollisia ovat tällaiset lukukokemukset, jotka johdattavat uusiin kokemuksiin, uusien asioiden äärelle. Näin minulle kävi Iida Turpeisen Elolliset -kirjan luettuani.



keskiviikko 6. maaliskuuta 2024

Aikaansaannoksia

Acer - Vaahtera
 

Mediassa kirjoitellaan syyhystä, norosta ja jos jonkinlaisista ihmisiä vaivaavista viruksista. Minä olen muuten terve, mutta epätavallinen velttous ja aikaansaamattomuus häiritsee liiaksi. Auringonpaisteella on ihmeellisen piristävä vaikutus, joten toivon sitä tulevinakin päivinä entistä enemmän. Jospa into alkaa sisälläni pullistella samaan tapaan, kuin ulkona vaahteroiden silmut.

Kylvin tomaattien siemenet. Tarkoitus oli siirtää niiden kylvöä vähän myöhemmäksi, jotta eivät joutuisi venymään kellarikasvattamossani liian pitkään. Koskaan kun ei tiedä, miten kolea ja yöpakkasvoittoinen kevät tulee. Aluksi päätin kylvää vain kaksi kutakin lajia. Vaan kukapa ei täyttäisi tyhjiä lokeroita muullakin kuin mullalla? En minä ainakaan. Niin sitten tuli kylvettyä niitä tavanomaisia varasiemeniä. Ylimääräisille taimille on kyllä ottajia.

Kylvämäni tomaatit ovat: Gardener's Delight, Golden Sunrise, Bumble Bee, Sungold, Supersweet, Yellow Pearshaped ja Hundreds&Thousands. Uusina lajikkeina kokeilen laajasti kehuttua Vilmaa ja Kivipellon Sailan lähettämää Jip and Jannekea. Lämmin kiitos Sailalle siemenistä.

Multatuntuman sormiini saatuani laitoin samantien kasvun tielle myös samettikukkia seuraavasti: Jolly Jester, Panther, Strawberry Blond, Fireball, Favourite Red ja Honeycomb.


Viimeisistä talvikylvöistäni on aiikaa enemmän kuin iäisyys. Puutarhalehden artikkeli houkutteli minua jälleen kokeilemaan. Ohjeessa kehotettiin harjoittelemaan persiljalla. Valitsin kuitenkin unikoita ja sormustinkukkaa.

Laitoin kylvöpotit muoviseen laatikkoon pergolan yrttilaatikon alahyllylle. En halunnut rei'ittää hyväkuntoisen laatikon kantta, joten sujautin metallisen koukun kannen ja laatikon väliin mahdollistaakseni ilman kiertämisen ja estääkseni liian korkean lämpötilan. Ripottelin mullan pintaan hieman lunta. Jätin puutarhalapion laatikkoon, jotta muistan jatkossakin käydä säännöllisesti huolehtimassa kastelusta.

Edellisessä postauksessa riemuitsin pitkään jäässä olleen lämpökompostorin heräämisestä. Avasin alaluukun ja kas, massa ei enää ollut jäässä sielläkään. Laitoin pressun kompostorin eteen ja vedin muutaman lapiollisen massaa pois. Pääosin massa oli jo aika kypsää, mutta joukossa oli edelleen jatkokypsymistä tarvitsevaa materiaalia. Sitäpaitsi näin lumiseen aikaan valmista massaa ei vielä voi puutarhaan levittää. Pressun avulla massa oli helppo siirtää viereiseen kompostoriin jatkamaan kypsymistään.

Yläosa oli vielä runsas viikko sitten tupaten täynnä. Nyt pinta on vajonnut mukavasti ja kannen avatessa kompostori suorastaan höyryää eli multatehtaani on täydessä työn tuoksinassa.


Vielä ei pääse puutarhamyymälöihin hypistelemään. On siis tyydyttävä nettikauppoihin. Lähinnä olen etsinyt pensaita ja pieniä koristepuita. Onhan niitä vaikka mitä, kunhan vain osaisin päättää. Kaikkia kun ei voi omaan pihaan istuttaa.

Oravankesäpesä -blogissa ihailin syksyllä hurmesilkkiheinää (Imperata cylindrica 'Red Baron') ja Saaripalstan Sailan blogissa taasen tyräkki Ascot Rainbowia'. Molempiin törmäsin selatessani Viherepeukaloiden tarjontaa. Niin vain tupsahtivat ostoskoriin. Kellukoitakin on vaikea vastustaa, joten samaan syssyyn tilasin kellukka Pink Fluffya. 

Perennatilauksia aletaan toimittaa vasta huhtikuussa. Niinpä saan vielä hetkisen odottaa päästäkseni uusia kasveja ihmettelemään ja istuttamaan. Onpa tässä hyvää aikaa miettiä, mihin ne istutan. Siihen kun en tilatessani vielä kovin paljon aikaa käyttänyt.

Vielä ei näy lumikelloja omenapuun alla.


Kahlasin jälleen kerran alapihan omenapuun viereen katsomaan, josko lumikellojen piippoja näkyisi. Ei näy. Sormustinkukkien ruusukkeissa sen sijaan on jo selvästi eloa. Omenapuun alta lumi on sulanut reippaassa tahdissa. Muualla sitä riittää niin paljon, että haisaappaat hörppäsivät rakeisen kylmää tavaraa ylenmäärin.

Dianthus barbatus - Harjaneilikka

Puutarhaihmisen vihreän nälkä helpottaa hieman alapihan Kotikiven tyvessä kasvavia harjaneilikoita katsellessa. Nämä ovat reippaita kavereita. Noita lehtiruusukkeita oli runsaasti jo syksyllä siellä täällä. Aikanaan lumi peitti ne ja nyt ne ravistelevat lumen pois päältään päästäkseen paremmin nauttimaan valosta ja auringonsäteistä.


Pihan hiekkakäytävät ovat edelleen pääosin lumen ja jään alla. Etelän puolella aurinko lämmittää jään pintaa niin hyvin, että petkeleellä sitä saa kivasti pilkottua. Varjoisella puolella sulamista ei tapahdu samalla tavoin. Ei etenkään nyt, kun yöt ovat jälleen reippaasti pakkasella. Yhtään ei enää huvittaisi nakella hiekoitussoraa käytäville, mutta pakko se kai on, ellei halua liukastella luita murtaen.


On se vaan nautinto lohkoa ja lennättää jääkimpaleita pois käytävältä. Joka vuotista kevään edistämistä, joka jonkun mielestä on hullun hommaa. Sulaahan se ennen pitkää joka tapauksessa. Sulaa, sulaa, mutta kenties avustettuna vähän nopeammin...


PS.
Suosittelen tarkastamaan välillä kommenttienne roskapostikansion. Viime keväänä kommentteja meni roskapostien joukkoon isoja määriä.
Tilanne on sittemmin rauhoittunut, mutta muutama kommentti löytyy edelleen roskapostin joukosta. Siksi käyn säännöllisesti tarkastamassa tilanteen ja palauttamassa kommentit julkaistaviksi. On siellä välillä ihan oikeaakin roskapostia eli kaikenmaailman netticasino- ym. juttuja.

Tapaan käydä lukemassa, mitä blogin pitäjä on vastannut laittamaani kommenttiin. Yllättäen kommenttiani ei toisinaan näy ollenkaan. En oikein usko, että blogin pitäjä on minuun niin suuttunut, että poistaa yksittäisiä kommentteja. Toki sekin on mahdollista.


lauantai 2. maaliskuuta 2024

Varjomörköjen aika

Hydrangea petiolaris - Köynnöshortensia
 

Talon seinustalla kasvava köynnöshortensia on ollut jo pitkään toinen jalka kevätoven välissä. Sen silmut pullistelevat lupaavasti, eivätkä onneksi säikähdä pakkasiakaan. 

Lämpötila on jo useiden päivien ajan pysynyt lähes kokonaan plussan puolella. Ennusteiden mukaan sama meno jatkuu seuraavallakin viikolla, joskin öisin mittari painuu reippaasti pakkaselle. Luvassa on -10 asteen öitä.


Kotitie on ollut kumpareista, mössön lomittamaa jäätikköä. Perjantaiaamuna tielle ilmestyi kaksikin isompaa auraa, jotka höyläsivät ja siirsivät jään ja mössön tien sivuun. Unirippeet karisivat näppärästi silmistä, kun kolasin paakkuja pois sisäänkäynnistä. Aika hyvin nuo auran puistoalueen reunaan lykkäämät isommatkin kokkareet ovat alkaneet sulaa.


Pihalle ilmestyi tälle ajankohdalle tyypillisiä varjomörköjä. Runkotuijilla ja kartiovalkokuusilla on jo sen verran paljon ikää, että uskoisin niiden juurten olevan riittävän syvällä. Silti laitan niille varjostusverkot varmuuden vuoksi. En haluaisi niistä yhtäkään menettää.

Runkotuijat 17.5.2023
 
Yläpihan rhodot ja mahoniat ovat vielä osittain hangen uumeniin painuneita. Näkyvät osat suojasin verkoilla. Nyt on muistettava seurata lumen sulamista, jotta voin tarvittaessa lisätä verkkoja. Kiitin itseäni kaukonäköisyydestä, kun olin jo syksyllä laittanut rhodojen ja mahonioiden ympärille metallisia köynnöstukia. Niihin on helppo kiinnittää varjosverkot pyykkipojilla.


Lumi on alkanut sulaa hyvin Huvituksen alta. Eipä minulla ollut suurennuslasia mukana kahlatessani alapihan hangessa, mutta ilman sitäkin saatoin todeta, ettei piipon piippoa ole vielä näkyvissä. Siellä ne lumikellot ja kirjopikarililjat uinuvat mullan sisällä. 

Lumikellot Huvituksen alla 18.3.2023

Säistä riippuen kahden viikon päästä saattaa tilanne olla toisin, kuten vuoden takainen kuva osoittaa. Koko ajan ollaan menossa kohti parempia aikoja. Taatusti lunta tulee vielä lisääkin ja pakkasetkin paukkuu nurkissa. Kaikki se on vain suomalaisen sään venkoilua, jossa kevät vihdoin nujertaa talven.


Kompostorikin heräsi vihdoin viikkojen kauneusunien jälkeen. Mittari kohoaa hitaasti mutta varmasti. Sään lämpenemisellä on varmasti oma osuutensa heräämisessä. Olen myös ripotellut kompostiheräterakeita massan päälle. Tiedän alaosan olevan täynnä. Joskus kuukausi sitten sain alaluukun auki, mutta silloin massa oli umpijäässä. Kunhan kerkeän, tutkin tämän hetken tilaneen ja tarvittaessa tyhjennän alaosasta massaa viereiseen jälkikompostoriin.

Euphorbia amygdaloides - Mantelityräkki Ruusupenkissä 1.3.2023


Nyt on hyvä aika tehdä kaikenlaisia puutarhasuunnitelmia. Hissukseen alkaa hahmottua tulevan kauden suuntaviivat. Tietokone vain sauhuaa, kun selaan netissä kasvien kuvia ja tietoja. Mielelläni kulkisin puutarhamyymälän käytävillä tutkimassa tarjontaa, mutta se ei nyt vielä onnistu.

Aikansa kun ideoita pyörittää päässään ja välillä myös paperilla, ne kolahtavat paikoilleen. Makkarikäytävän peuran syömälle tuijallekin avautui ratkaisu. Rumilus lähtee kokonaan pois.

Kuva: Muhevainen: Lonicera periclymenum 'Serotina' - Ruotsinköynnöskuusama
 

Tuohon paikkaan ei välttämättä tarvitse mitään istuttaa, mutta minäpä ajattelin laittaa siihen köynnöstelineen ja telineeseen ruotsinköynnöskuusaman. Aurinko paistaa Makkaripenkkiin vasta myöhään iltapäivällä tai illalla. Siksipä se on niitä harvoja varjoisempia paikkoja tontillamme. Tuija on siivilöinyt suurimmat auringonsäteet, mutta jättää poistuessaan turhan suuren aukon. Köynnös toivon mukaan korvaa tuijan tehtävän.


Kävin viikolla tutustumassa Helsingin Desingmuseon ja Arkkitehtuurimuseon yhteisnäyttelyyn Garden Futures. Näyttely on katsottavissa 31.3.2024 saakka. Suosittelen. 

Kannattaa varata runsaasti aikaa. Kierrettäviä saleja ei ole kovin paljon, mutta esineet ja kuvat avautuvat paljon paremmin, jos jaksaa syventyä teksteihin. Minullekin iski jossain vaiheessa väsymys, jonka seurauksena joidenkin kuvaamieni esineiden ja teosten tekijät jäivät selvittämättä. 


Piristyin nopeasti katsellessani Designmuseon sisäkattoja, portaikkoja ja valaisimia. Gustaf Nyströmin vuonna 1894 alunperin kouluksi (vuoteen 1977 saakka rakennuksessa toimi yksityinen ruotsinkielinen oppikoulu) suunnittelema rakennus on komea ulkoa ja kaunis sisältä.

Metsäpuutarha 23.5.2023

Maaliskuu on alkanut ja sen myötä kevät. Edessä on siis kevään ensimmäinen viikonloppu. Ehkä aurinkonkin näyttäytyy. 

Hyvää viikonloppua kaikille!