torstai 14. joulukuuta 2017

Joulumarkkinoilla

Tallinnan joulutori 21.11.2017

Erilaisista joulumarkkinoista ja -myyjäisistä on tullut olennainen osa jouluun valmistautumista. Vaikka ei mitään ostaisikaan, on kiva katsella ihmisten uskomatonta kykyä ja taitoa tehdä käsillään kaikenlaista kaunista. Useimmiten tulee tehtyä myös ostoksia, sillä markkinoilta löytyy sellaisia tuotteita, joita ei missään kaupassa ole edes myynnissä.


Tallinnan joulutorilla olimme veljenvaimon kanssa jo marraskuun lopulla. Isoveljeni vaimon kanssa olemme aina tulleet hyvin juttuun ja ennen perhe- ja työelämän hektisiä vuosia vietimme paljon aikaa kimpassa. Veljeni yllättävä kuolema kesällä lähensi meitä entisestään.

Ajatus oli kerrankin jutella kaikessa rauhassa ja samalla nautiskella hyvän ruuan parissa. Siinä ohessa piti toki kierrellä joulutoria, mutta kierros jäi lyhyeksi ja nopeaksi märkääkin märemmän räntäsateen vuoksi. Ajatuksemme mukavasta rupattelutuokiosta toteutui ruhtinaallisesti, sillä kuivissa ja lämpimissä sisätiloissa oli huomattavasti mukavampi viettää aikaa. Tallinnassa talojen rännit ovat järjestään ainakin 50 cm liian lyhyet ja niinpä sadevesi tulvii ränneistä suoraan jaloille.


Ukkokulta suostui kerrankin juhlistamaan hääpäiväämme kotinurkkia kauempana. Kävimme Helsingissä syömässä. Herkullisen aterian jälkeen kiersimme katsomassa keskustan jouluvaloja. Senaatintorin Tuomaanmarkkinoihin tutustuin pikakelauksella yrittäessäni pysytellä Ukkokullan perässä. Kumma juttu, että muuten niin hidas hämäläinen muuttuu kaupungin kaduilta pois halutessaan äärimmäisen vikkeläksi kulkijaksi.

Vaikka aamupäivän oli vettä tullut vihmomalla, iltapäivällä sää kirkastui. Olisin halunnut kuvata enemmän jouluvaloja. Ukkokulta ei ole erityisen ihastunut Helsingin vilinään ja niinpä en viitsinyt kiduttaa häntä katujen kiertämisellä illan pimenemiseen saakka. Jouluvalot olisivat ehkä muutenkin kauniimpia, jos olisi lunta.


Viikonloppuna kävin perinteisesti Lohjan Menneen Ajan Joulumarkkinoilla. Siellä oli aivan tuhottomasti porukkaa ja useimpien kojujen lähellekin oli vaikea päästä. Kuvaamisen suhteen tyydyin muutamaan räpsyyn, sillä aina oli jonkun käsi tai pää edessä. Osa myyjistä myös kielsi kuvaamisen.


Lohjan joulumarkkinoilta ajoin samantien Nummelan Luksiaan Naistenmessuille. Päivän markkinaturnaus alkoi jo sen verran väsyttää, ettei oikein enää mielenkiinto kaikkeen katselemiseen riittänyt. 

Paljon kaikkea kivaa tuli nähtyä. Mikäli itsellä on peukalo keskellä kämmentä tai aika vähissä, joulumarkkinoilla kannattaa kyllä tehdä ostoksia. Villasukkia ja neuleita taisi olla myynnissä eniten ja niidenkin hinta vaihteli todella paljon. Käsityötä selvästi jo arvostetaan ja se näkyy myös hinnoissa. Jos halpaa haluaa, ei markkinoille kannata mennä.


Ostoksia tein maltillisesti. Tyttärelle löysin hänen toivomansa kynsikkäät ja kotiin marinoituja valkosipuleita. Yhdet korvakorutkin ostin, mutta ne taitavat edelleen majailla repun uumenissa.

Tänä vuonna käymättä jäivät lähinnä olevat eli oman kylän joulumarkkinat, jotka olivat muiden markkinoiden kanssa samanaikaisesti ja Hvitträskin joulumarkkinat, jolloin oli muutta menoa. Ehkä ensi vuonna muistan, ettei kannata mennä merta edemmäs kalaan. 
 

keskiviikko 13. joulukuuta 2017

Suomalainen snow-how


Eilen saimme luvatun lumimyräkän. Keli oli karmea, mutta onneksi autoilijat ajoivat maltillisesti ja liikennettä näytti jopa olevan tavanomaista vähemmän. Sen verran monia vuosia olen liikenteessä talvisinkin suhaillut, ettei eilen mitenkään poikkeuksellinen talvikeli ollut. Liukasta ja lumista ilman muuta, mutta sellaistahan se tuppaa talvella näillä leveysasteilla olemaan. 

Olin liikkeellä niin aamulla kuin ruuhka-aikaankin. Koko päivän aikana näin yhden ainokaisen aura-auton ja silläkin aura oli ylhäällä, mutta peräpäästä auto kylvi suolaa koko päivän sataneeseen hankeen. Seurauksena oli hirvittävä möhnä, josta muodostui tien pintaan polanteita. Ajaminen oli, kuin perunapellossa poukkoilua. Eikö olisi ollut järkevämpää aurata ensin tien pinnasta ylimääräinen lumi pois ja sitten suolata? Jos suola vielä olisi ollut tarpeen?

Bussipysäkit oli täysin auraamatta. Samoin isommatkin kadut, joissa on runsaasti liikennettä. Moottoritiellä en käynyt. Kenties kaikki aurat ajoivat siellä peräkanaa.


Radiossa on tänään haastateltu teiden kunnossapidosta vastaavia henkilöitä. Jokainen on väittänyt koko kaluston olleen liikenteessä, mutta ei kuitenkaan ruuhka-aikaan. Silloin on kuulemma vaikea aurata, kun autoja on niin paljon. Lukuisat eilen liikenteessä olleet ihmiset ja ammattiautoilijat soittivat radioon ja sanoivat, etteivät olleet nähneet aura-autoja sen enempää aamuvarhaisella kuin iltamyöhälläkään.

Suomessa on aina ollut talvisia kelejä ja tulee varmasti olemaan jatkossakin. Meillä luulisi olevan lumiosaamista, snow-howta vaikka toisille kaupattavaksi. Kaipa Suomessakin mennään vähitellen siihen, että lumisateen sattuessa ihmiset joutuvat jäämään pois töistä ja kouluista ja koko maa sulkeutuu odottamaan sään paranemista. Toivottavasti näin ei sentään käy.


Pääsin ihan turvallisesti kotiin. Mieli olisi tehnyt ottaa matkan varrella muutama lumikuva, mutta keskelle tietä ei voinut autoa pysäyttää ja penkoille ei auraamattomuuden vuoksi ollut menemistä. Niinpä nappasin oman kylän kaupalle päästyäni yhden kuvan. Yhden vain, sillä lumisade oli muuttumassa märäksi loskaksi ja kotiinkin oli jo kiire.


Turhaan kiirehdin kotiin, sillä pian sisälle päästyäni sähköt alkoivat räpsimään ja lopulta tienoo pimeni kokonaan. Pimeyttä kestikin sitten kolme tuntia. Vähän ennen kahdeksaa kyllästyin kutomaan otsalampun ja kynttilöiden valossa. Lähdin ulos jatkamaan Ukkokullan aloittamia lumitöitä ja ravistelemaan painavaa lunta pihan puista. Kauaa en pihalla lunta ehtinyt kolaamaan, kun valot jo palasivatkin. Sen jälkeen pitikin kiertää talo niin ulkoa kuin sisältäkin, sillä jouluvalojen ajastimet oli säädettävä uudelleen.


Sähköttömyys ei tuntunut niin läpitunkevan pimeältä, kun joulun läheisyyden vuoksi kynttilät olivat valmiina sytytettäviksi ja patterilla toimivia valojakin oli siellä täällä. Monet niistä ajastimilla varustettuina syttyivät sopivasti ihan itsestään valaisemaan pimeyttä.  

maanantai 11. joulukuuta 2017

Suosiolla luovutin


Viidenteen luukkuun tyssäsi minun joulukalenterisukkani. Suosiolla luovutin, sillä aika ei tässä vaiheessa riitä jatkuvaan purkamiseen ja ohjeiden tulkitsemiseen. Lankakin on jo niin nuhraantunut. Ehkä olisi pitänyt valita harmaa lanka. 

Ensimmäinen ja vielä toinenkin päivä sujui hyvin, vaikka toisen päivän ohjetta jouduin tankkaamaan moneen kertaan ennen sen perille menoa. Ikinä ei ole muutaman kerroksen kutomiseen mennyt niin paljon aikaa, kuin näiden joulukalenterisukkien kanssa on tapahtunut. Kolmannen luukun ohjetta väkersin koko illan. Jos hetkenkin huomio kiinnittyi toisaalle, sekosin laskuissa ja jouduin pahimmassa tapauksessa aloittamaan alusta. Kyllä korpesi, kun kaikki huomio piti ilta toisensa jälkeen olla vain ja ainoastaan käsityössä. Juuso-ressukka joutui luopumaan jokailtaisista rapsutuksista, kun en voinut laskea neuletta käsistäni. 

Kokonaan ei sentään ongelmia tarvitse omalle kontolle ottaa, sillä kahtena päivänä ohjeessa on ollut virhe, joka on sitten illalla korjattu. Yleensä olen tulostanut ohjeen heti aamusta ja illalla ryhtynyt toimeen ihmetellen, kun ei vaan onnistu. FB:stä löysin ryhmän, jossa joulukalenterisukan tekemiseen osallistuvat kommentoivat ja auliisti auttavat toisiaan. Sieltä löysin myös tiedon virheistä ja niiden korjauksista. Sittemmin ryhdyin seuraamaan ohjeiden perässä olevaa kommenttikenttää pysyäkseni paremmin perillä siitä missä mennään. 

Ohjeita on ollut hankala seurata, sillä kullekin päivälle on julkaistu kaavio, jossa ei kuitenkaan ole merkkien selityksiä. Kaavion lilsäksi ohje on kyllä selitetty kaavion jälkeen sanoin, mutta minua se on ainakin enemmän sekoittanut. Itse ainakin koen helpommaksi seurata kaaviota. 7. päivästä alkaen kaavioihin on näköjään laitettu myös merkkien selitykset. Palautteeseen on siis vastattu. Hyvä niin. Helpottaa varmasti niitä, jotka sinnikkäästi kalenterisukkaprojektissa jatkavat.


Testasin tämän sukkaprojektin yhteydessä eri materiaalista valmistettuja sukkapuikkoja. Bambu-puikot lensivät ensimmäisenä laatikkoon, sillä ne taipuivat ikävästi. Koko ajan tuntui, että pian puikko napsahtaa poikki. Bambuiset olivat muutenkin tikkuisen tuntuiset ja lanka luisti (liian) huonosti puikolla. Koivuiset olivat hitusen paremmat, mutta niidenkin pelkäsin kaiken aikaa menevän poikki. 

Käyttöön jäivät siis perinteiset metallipuikot ja hiilikuituiset KnitProt. Tarkoitus on hankkia kokeiluun myös neliskanttiset cubics-puikot, joita monet kehuvat kovasti. 

Loppuvuodesta 2016 ostettu orkidea kukki uudelleen heinäkuusta joulukuulle.

Minun on äärimmäisen vaikea lopettaa jotain projektia kesken. Vaikka se olisi kuinka työlästä tai jopa epämiellyttävää. Haluan saattaa aloittamani loppuun ja siitä on usein syntynyt turhia paineita ja päänkivistystä. Ylimääräistä stressiä välttääkseni olen yrittänyt opetella luovuttamista ja luopumista. Sitä, että saa olla keskeneräinen ja epäonnistua ilman, että koko maailma siihen kaatuu. 

Kun nyt pystyin nakkaamaan keskeneräiset joulukalenterisukat lankakoriin, ojennan itselleni siitä hyvästä kukan ja kiitoksen. Tänään aion purkaa kalenterisukkien aloitukset, jotta saan puikot muihin töihin. Kalenterisukkien ohjetta aion kuitenkin seurata ja sen itselleni tulostaa. Ehkä palaan työhön sitten, kun joulunalustyöt eivät paina päälle ja aikaa on muutenkin enemmän. Ja voihan ohjeesta käyttää kivoja kuvioita muihin neuleisiin.

Ukkokullan jouluksi 2016 tuoma valkoinen orkidea kukki uudelleen 4.7.2017.

PS. Kuvat ovat orkideoista, jotka olen saanut kukkimaan uudelleen. Heinäkuun 4. postasin siitä, kuinka onnistuin saamaan Ukkokullan joulun alla tuoman orkidean kukkimaan. Samaisessa postauksessa epäilin, että myös toinen, neljällä eurolla ostamani vaaleanpunainen orkidea saattaisi alkaa kukkimaan. Ja alkoihin se ja kukinta kesti ihan tänne joulukuulle saakka. Nyt sen kukat alkavat väsähtää. Jatkossa aion huolehtia orkideoistani paremmin, enkä nakkaa niitä kovin helposti kompostiin, kuten aiemmin olen tehnyt. Josko saisin nähdä kumpaiseltakin vielä sen kolmannenkin kukinnan.

lauantai 9. joulukuuta 2017

Pois peura meidän pihasta!


Itsenäisyyspäivän aamukahvit meinasivat mennä väärään kurkkuun, kun vilkaisin keittiön ikkunasta ulos. Peura tepasteli maailmanvalloittajan askelin pihassa. Sen verran se oli arka, että pienikin vilahdus ikkunassa sai sen varuilleen. Niinpä en voinut nostaa sälekaihtimia ja yritin kameran kanssa tiirailla varovasti verhojen lomasta.


Harva se ilta olopihan tunnistevalo syttyy itsestään ja silloin olen epäillyt elukoiden pihassa kulkevan. Tämän talven muutamina harvoina lumisina päivinä olen alapihalla nähnytkin jänisten jälkiä ja naapurin kissalla on jopa tapana käydä istuskelemassa ikkunalaudoilla.

Pari päivää sitten alapihan parissakin kukkapenkissä oli syviä jälkiä ja niitä epäilin peurojen tekeleiksi. Vaikka pihapiirissä kulkeva rusakko aika iso elukka onkin, ei sen jäljet edes mullassa painu samalla tavoin, kuin peuralla. Alapiha on yhtä nurkkaa lukuunottamatta aidattu. Vaan mikäs elukoita estää kulkemasta yläpihan kautta, kuten aikoi tehdä tämäkin itsenäisyyspäivän peura. 


Peura kiersi talon päädy ja oli suunnistamassa kohti alapihaa, mutta se havaitsi minut takkahuoneen ikkunassa ja vaihtoi suuntaa palaten etupihan kautta tien yli naapureiden takaiseen metsään. 

En ole erityisen ilahtunut peurojen vierailuista. Olkoon miten söpöjä ja ihania tahansa, meidän nurkilla niitä alkaa olla riesaksi saakka. Takuuvarmasti nakkaan peuraa kolikkokukkarolla otsaan, jos vastaan tulee. Ja kolikoitahan kohta enää on jäljellä, kun peurat napsivat rakkaudella kasvattamani kasvit, vaikka täällä metsiä riittää ja metsissä syötävää yllin kyllin. 


Itsenäisyyspäivänä oli upea talvipäivä. Lunta oli maassa sen verran, että kaikki kuurautui pikkupakkasessa valkeaan huntuun. Aurinkokin näyttäytyi ennen laskuaan. Kuvatessa huomaa, kuinka vähäistä joulukuinen valo parhainakin päivinä on. Nautitaan siis tästä hämärän hyssystä ja sytytellään kynttilöitä tuomaan lisävaloa.

Mukavaa viikonloppua kaikille!
 

torstai 7. joulukuuta 2017

Mukuloita hoitamassa

Keijunkukan lehden takapuolikin on aika hieno!

Tässä yhtenä päivänä sain itseni vihdoin kammettua kellariin setvimään maasta ja ruukuista talvisäilöön siirrettyjä mukuloita ja juurakoita. Daalioissa varsinkin on sen verran isot juurakot, että ne oli pakko ensi hätään laittaa vateihin ja ämpäreihin kuivahtamaan ja odottamaan siistimistä ja talvisäilöön asettamista.


Pienemmät mukulat laitoin paperisiin taimikasseihin ja pusseihin. Isompia varten olen säästänyt pahvilaatikoita. Ravistelin ylimääräisiä multia pois juurakoista. Tai pikemminkin kuivunut multa rapisi ihan itsestään. Juurien välejä ei tarvitse sen enempää putsailla. Pusseihin ripottelin vähän turvetta. Hyvät ohjeet daalioiden juurakoille löytyy mm. Meillä kotona -sivustolta. Samat ohjeet pätevät myös muihin mukula- ja juurakkokasveihin.


Tein pusseja varten nimilaput hyvissä ajoin ennen juurakoiden kellariin siirtämistä. Lappujen oli tarkoitus korvata väliaikaiset taimitikut, joita minulla oli muutamassa daalia- ja kesäkukkaruukussa. Ei mennyt ihan nappiin tämäkään suunnitelma, sillä osa taimitikuista oli varsin puutteellisia ja lisäksi juurakoiden siirtovaiheessa olen yhdistänyt eri lajikkeita - mukamas tilapäisesti. Miten ihmeessä menen joka vuosi samaan retkuun eli kuvittelen muistavani kuukauden takaisia asioita. Käsi sydämellä, kuka osaa erottaa erilaisia daalioita toisistaan pelkkiä juurakoita katsomalla? En minä ainakaan. 

Posliinirikko - Saxifraga x urbium

Kasvimukuloitani kellarissa hoitaessani sain mukavan älynväläyksen. Auring*n ihanat -blogin Inkalta saamani posliinirikko pääsi alkujaankin väliaikaissijoitukseen talon päädyn metsäpuutarhaan. Kulkukäytävän laidalla se on joutunut vakavasti uhatuksi, sillä niin rönsyansikka kuin rönsytiarellakin tyrkkii kasviressukkaa jatkuvasti ahtaammalle. Olen miettinyt alapihan Kotikiven ympäröimistä kokonaisuudessaan perennoilla. Kasvivalinta on ollut hakusessa ja nyt keksin pelastuksen posliinirikoille. 

Kotikivi penkkeineen kasvihuoneelta katsottuna

Kotikiven takana eli vajan puolella kasvaa rivi tuijia. Aitaa vasten istutin viime kesänä edullisesti ostamani kuusaman. Kiven kasvarin puolella kasvavat koristeomena Musta Rudolf ja syreeni, joka on joko Isabellansyreeni tai Sensation. Selvinnee ajan kanssa, kumpi. 

Pieni havu on veljeltä toissakesänä saatu kääpiökasvuinen hopeakuusi (Picea pungens 'Glauca compacta'). Kiveä vasten kasvaa myös kesällä toisesta paikasta siirretty mantsuriankärhö. Multaan piilotin syksyllä pallerolaukkaa ja pääsi sinne myös yksi tupas sulkaneilikkaa, jonka toivoisin vähitellen kotiutuvan ja tuuheutuvan. Hopealta hohtavana se sopisi hyvin kuusen kumppaniksi. 


Kiven juurelta on tarkoitus kaivaa loputkin nurmikosta pois. Kivi palasi kotiin kaikesta huolimatta sen verran yllättäen, etten ehtinyt sen sijoituspaikkaa mitenkään valmistella. Olisi toki ollut viisampaa kuoria nurmikko jo valmiiksi pois, mutta voi sen tehdä jälkikäteenkin. Kiven alla nurmikko on kuollut. Sen sijaan reunoilta pursuaa kasvustoa, jota ei saa kunnolla trimmerilläkään siistittyä. Siinä siis homma ensi kesäksi, kun muutan loputkin kiven ympäristöstä kukkapenkiksi. Posliinirikko on mainio kasvi tähän paikkaan, koska en halua mitään korkeaa peittämään hienoa kiveäni.

Koristeomena - Malus 'Musta Rudolf'

Pihalla tepastellessani huomasin yllättäen, että Musta Rudolf on tehnyt pikkuruisia koristeomppujaan. Koko on enemmänkin marjan kuin edes kirsikan luokkaa. Pikkuinen puu oli kukassa sen ostaessani. Kunpa kukkisi tulevinakin vuosina.

Timantit sateen jälkeen jänisverkoissa.

Talvensuojaturpeen levittämistä varten odottelin niitä pikkupakkasia, joita ei vaan ole tullut. Kun sen sijaan lunta on tullut muutaman kerran aika runsaastikin, ajattelin, että hyvässä lykyssä lumi jää maahan ennen pakkasia. Levitä nyt sitten talvensuojaturvetta hangen päälle. Lopetin odottamisen ja kävin tässä yhtenä päivänä ripottelemassa turvetta kärhöjen tyveen ja vielä muutamille ruusuillekin. Voi olla, että kokeilu menee lahjakkaasti pieleen ja niin kärhöt kuin ruusutkin mätänevät turpeen sisällä liotessaan. Viime vuosi oli aika lailla samanlainen, kuin nyt. Samoilla kikoilla siis mennään nytkin. 

Sulkaneilikka - Dianthus plumarius

Joulu lähestyy, mutta voi, miten mukavaa onkaan välillä pohtia puutarha-asioita. Kokeilkaa vaikka!

tiistai 5. joulukuuta 2017

#veronkiertopäivä-kampanja


Kävin aikanaan yhden vuoden koulua Espoon Laajalahdessa. Aika lähellä sijaitsi SOS-lapsikylä. En muista, oliko koulussamme tai luokallamme lapsikylän asukkaita, mutta SOS-lapsikylän toiminnasta kerrottiin meille oppilaille. Vaikka itsekin olin vielä lapsi, jäi toisten lasten hätä ja puute tavattoman lähtemättömästi mieleeni. 

Joulu on lähellä ja jokainen miettii sopivia joululahjoja. Yhä useampi tänä päivänä tekee päätöksen joko olla ostamatta lahjoja laisinkaan tai sitten kohdistaa kaikki tai osan lahjoihin budjetoimistaan varoista aineettomiin lahjoihin. Varsin monella tavaraa on yllin kyllin, eikä ajatus kauppojen ruuhkissa juoksemisesta muutenkaan kiehdo. Joulusta toki nauttivat aikuisetkin, mutta kyllä se varmasti suurimman ilon tuo lapsille. Miksi emme tarjoaisi edes pienen toivon hivenen niille lapsille, jotka sitä eivät ehkä ilman meidän apuamme saisi.

 
Joulukuun 5. päivä lähes 3,7 miljoonaa suomalaista saa noin 2,6 miljardia euroa veronpalautuksia – keskimäärin 712 euroa per henkilö. Samaan aikaan joka kymmenes suomalaislapsi on lastensuojelun piirissä. Tämä tarkoittaa kahta lasta jokaisella koululuokalla.

Jos jokainen suomalainen lahjoittaisi pienen osan veronpalautuksestaan, voisimme muuttaa kymmenien tuhansien pienten lasten elämän.

SOS-Lapsikylä auttaa heikoimmassa asemassa olevia lapsia ja nuoria. Tarjoamme lapsille yhteisöllistä perhehoitoa ja perheille räätälöityä tukea sekä kuntoutusta. Tavoitteemme on, että vaikeuksia kohtaavat lapsiperheet saisivat tarvitsemansa avun ja tuen mahdollisimman varhaisessa vaiheessa ja lapset voisivat elää omien vanhempiensa kanssa.

Lue lisää SOS-Lapsikylän toiminnasta: https://www.sos-lapsikyla.fi/

Voit tehdä lahjoituksen osoitteessa: https://www.sos-lapsikyla.fi/veronkiertopaiva/

maanantai 4. joulukuuta 2017

Ei ehdi lumeen kyllästymään, ei.


Perjantaina pääkaupunkiseudulla satoi lunta, joka ihme kyllä säilyi myös seuraavan päivän. Lauantaina oli ihan pakko mennä pihalle pyörimään ja ihastelemaan lumen tuomaa valkeutta ja kasvien pumpulikoristeita.


Jo aamulla työhuoneen ikkunasta katsottuna näkymä oli kuin vesivärein maalatussa postikortissa. 


Perjantaina lumi oli märkää ja painavaa, joten kävin sitä jo illalla pudottamassa puiden ja pensaiden päältä. Isommat puut sentään kestävät tykkyluntakin. Lauantaivastaisen yön pikkupakkanen oli ilmeisesti imenyt ylimääräisen kosteuden lumesta, sillä se oli muuttunut hattarankeveäksi.  


Sunnuntain ikkunaan ropiseva vesisade ja tuulikellon voimakas kilkatus palautti sitten meikänaisen takaisin eteläsuomalaisen joulukuun harmaaseen ankeuteen. Poissa on ihan kaikki lumi. Sekin, jota sisäänkäynnin edustalta lapioin kasoiksi vastapäiseen kukkapenkkiin.


Ihmisellä pitää aina olla varasuunnitelma. Myös sateisen ja pimeän adventtisunnuntain varalle. Jääkaapissa odotti kulhollinen piparitaikinaa, johon saunomassa käynyt Poika oli kaivanut perinteisen maisteluonkalon. 

Tonttutytön vuoro esitellä pipareita.

Mikäs oli pipareita leipoessa, kun katto pitää vettä ja lämpöäkin on riittävästi. Radiossa soi viihdykkeenä  "Maisemakuvia Suomesta - Jaken ja Pekan sinivalkoiset silmälasit, osa 2" eli Jake Nymanin ja Pekka Laineen toimittama musiikkiohjelma. 

Suhtautuminen säähänkin taitaa olla asennekysymys. Kun ei sadetta voi paisteeksi muuttaa, tehdään sitten jotain kulloiseenkin säähän sopivaa.

Mukavaa työviikkoa kaikille!

PS. Uusi yläbanneri näkyy olevan edellistä kookkaampi. Tähän saakka olen tehnyt yläbannerit PicMonkeylla, mutta nyt ohjelma vaati kirjautumista ja sen jälkeen tarjosi maksullisia vaihtoehtoja. Pääsin kyllä tekemään kollaasin, mutta sen tallentaminen ei enää onnistunutkaan. Kokeilin BeFunky Collage Makeria ja muutin kuvasuhteet Picasalla. Ihan ei mennyt suunnitelmien mukaan, mutta välttäköön siihen saakka, kunnes jaksan jatkaa perehtymistä. Kaikenlaisia härpäkkeitä netti on pullollaan, vaan aina ei ole aikaa ja viitseliäisyyttä niiden saloihin uppoutumiseen.