lauantai 10. marraskuuta 2012

Vetämättömissä


Äidin sydänläppäleikkaus tehtiin keskiviikkona ja se meni ihan hyvin. Sairaalassa on puhuttu äidin kotiutuksesta alkuviikosta, mikä minusta kyllä tuntuu liian aikaiselta. Lähettää nyt puolikuntoinen vanhus toisen puolikuntoisen vanhuksen seuraksi. Olen toiminut yhteyshenkilönä äidin, sairaalan, isän ja muiden sisarusten välillä. Sekä soitellut yhteen jos toiseenkin paikkaan löytääkseni apua vanhemmilleni kotiin. Äiti on väsynyt ja haluaisi vain levätä rauhassa. Isä väittää selviytyvänsä kotihommista, vaikka saattaa unohtaa puurokattilan kiehumaan täysille hellalle, eikä ole ikinä joutunut ottamaan kokonaisvastuuta kodin tehtävistä. Ei kelpaa ruoka-apu, ei siivousapu. Toisen mielestä selvitään ihan itse, toisen mielestä ei missään nimessä. Ja sitten mukana sopassa on joukko eripuraisia sisaruksia. Seikkaile nyt sitten tässä mielipiteiden viidakossa ja koita saada jotain järkevää aikaan. 

Olen saapunut uuteen tilanteeseen ja ajanjaksoon, jonka nimenä lienee "mistä ja millaista apua vanhuksille".