maanantai 31. joulukuuta 2012

Vähiin käy ennen kuin loppuu


No niin, näin sitä elellään tämän vuoden viimeisiä tunteja. Ukkokulta lähti aamulla hoitamaan työasioita ja minä jäin viettämään uudenvuodenaattopäivää oman itseni seurassa. Koska ehdin toimia ajatusta nopeammin ja latasin astianpesukoneen päälle, en voinutkaan lähteä lenkille (meillä ei jätetä pesukoneita yksikseen vatvomaan, jos vaikka sattuu poissaollessa vesivahinko) vaan piti keksiä ajankulua jotenkin muulla tavoin. Niinhän siinä sitten kävi, että melkoinen osa joulukoristeista otti ja lähti kellariin. Näin tuppaa käymään joka vuosi, vaikka kuinka päättäisin jaksaa joulukoristeita vähintään loppiaiseen saakka katsella. Vaan jäi meille edelleen joulukuusi ja kaikki jouluvalot niin sisälle kuin uloskin. Keittiössä on edelleen jouluverhot ja erilaisia punaisia tekstiilejä kodissa siellä täällä.


Vihdoin astianpesukone lopetti ohjelmansa ja saatoin vetää saappaat jalkaani. Reppu oli jo pakattu kirjastokäyntiä varten, kamerakin oli repussa. Pihalle päästyäni auratraktori meni toiseen suuntaan ja päätin jäädä odottamaan sen paluuta. Vesisateiden jälkeen meidän tie on vetistä lumimössöä täynnä ja aura heittää sen sitten kunkin talon portille niin, että on pakko tehdä lumityöt ennen mössön jämähtämistä jäiseksi. Hain lapion ja ryhdyin tarmokkaasti kaivamaan sisäänkäyntiä esiin. Siinä tulikin niin paljon ulkoiltua, etten enää viitsinyt kirjastolle lähteä kävelemään. Sen sijaan päätin tehdä retken alapihan omenapuille, jänisten jälkiä on hanki täynnä, joten nyt oli sopiva hetki käydä tsekkaamassa omenapuiden kunto.

Suojasäiseen lumeen on helppo tallata polku, ja vaikka lunta onkin satanut aika paljon, ei sitä määrällisesti niin valtavasti alapihalla tuntunut olevan - vielä. Ukkokulta laittoi hedelmäpuihin ajoissa verkot ja muut suojat, joten puput eivät olleet niitä päässeet napostelemaan. Sen sijaan norjanangervon maahan taipuneista oksista oli kuorta järsitty. Se ei ole kovin suuri vahinko, sillä angervo kestää leikkausta ja niin ollen myös pupunhampaita.

Jotenkin sitä polkua oli aika hauska tallata lumihankeen ja huomaamattani tulin kiertäneeksi alapihalla pidempään kamera kaulassa roikkuen tai välillä myös etsimen läpi maailmaa tiiraten. Lintujakin oli kiva katsella välillä eri vinkkelistä, mutta minun putkellani niiden kuvaaminen ei onnistunut. Mielessäni näin pihan taas kesäisen vihreänä ja lähtipä jälleen kaikenlaiset istutusajatukset päässäni villiintymään ja vaeltelemaan kohti uusia ideoita. Kyllä naapurit saivat taas ihmeteltävää meikäläisen kahlatessa lumessa. Vaikka mitäpä minä muiden ihmettelyjä miettimään.


Pilvet kulkivat taivaalla hurjaa vauhtia ja välillä näkyvissä oli aivan sinistä taivasta. Hetken kuluttua taas koko maailma oli ihan harmaana ja ehdinkin jo välillä miettiä, että kohta tulee vettä. No, ei tullut, mutta kuvia ottaessani saatoin havaita, kuinka vähän valoa pilvisessä säässä ulkona nyt on.

Märkä lumi on todella painavaa ja vasemmassa rinteessä kasvavat Vuorimännyt olivat jälleen painuneet aivan lakoon, kuten niille käy aina talvisin. Pohdin, pitäisikö minun vapauttaa niitä lumen ikeestä, mutta sitten totesin, että mahdollisesti teen vain lisävahinkoa taivuttelemalla jäisiä runkoja vastentahtoisesti. Joka kevät ne ovat lumien sulatessa nostaneet päänsä entiselleen kohti taivasta.

Luulisi, että tunnen jokaisen kasvin omalla tontillani, mutta niin vain tänään törmäsin yllätykseen - eikä ihan pieneenkään. Leikkimökin rinteen puoleiselle sivulle on kasvanut mänty, jota en ole aiemmin huomannut. Vuorimännyt ovat sitä piilotelleet, mutta miten se on talvisin jäänyt huomaamatta? En kylläkään ole parina aiempana talvena tallustellut alapihalla leikkimökin kohdalla, joten rauhassa on näköjään saanut kasvaa. 

Pitäisikö se keväällä siirtää, vai olisiko tuossa tilaa männyn kasvaa? Täytyy miettiä, nythän asialle ei paljoa voi tehdä. Ellei sitten sahaa koko komeutta nurin, joka ei taida olla se ensimmäinen vaihtoehto.

Ulkona paukkuu ja räiskyy, vaikka kello on vasta vähän yli kuusi. Juuso jo vilahti peloissaan sängyn alle. Radio on soinut tuntitolkulla ja valoja olen sytytellyt, jotta ei tuntuisi niin pelottavalta, mutta kyllä nuo paukut pitävät ihan omanlaistaan ääntä, eikä kissaressukka niistä tykkää.

Vietämme tätä Uuden Vuoden aattoa Ukkokullan kanssa kahden - niin tai onhan meillä tuo kissa sängyn alla. Nyt  lähden laittamaan ulos pari roihua ja ehkä tässä vielä hiukan kuplivaakin nautitaan.

Leppoisaa aattoiltaa itse kullekin ja 
Onnea huomenna alkavalle 
Vuodelle 2013!