keskiviikko 9. heinäkuuta 2014

Heinäkuista hellettä


Tänään piti tehdä betonihommia, mutta ulkona on niin kuuma. En yhtään valita. Aurinkoa ja lämpöä toivoin jokaisena kesäkuun päivänä, jolloin vedin villasukat jalkaan niin sisällä kuin ulkonakin. Mutta pihatöitä ei kukaan järkevä ihminen tuolla paahteessa jaksa tehdä. Maanantaina olin vähemmän järkevä ja kävin rakentamassa Lapsen pihaan pari kukkapenkkiä. Tehtävä ei onneksi ollut suuren suuri, mutta varmasti ohikulkijoita nauratti nähdessään mustan naamani. Multaisilla hanskoilla tuli yhden jos toisenkin kerran pyyhittyä solkenaan valuvaa hikeä otsalta ja leualta. Tulipa kokeiltua mutanaamiota oikein työnteon lomassa.

Peurankello - Campanula glomerata

Pionit tietenkin kukkivat edelleen, mutta tänään ette saa ainuttakaan pionikuvaa. Muuten menee monen muun kehumisen ansaitsevan kasvin vuoro tyystin ohi.

Tähdikki - Ornithogalum magnum

Ihmettelin jonkin aikaa, mikä kumma lupiinimainen kukkanen nousee olopihan vuorimännyn kupeesta. Olinpa kuitenkin säilyttänyt kyseisen kasvin tiedot ja Tähdikiksi tämä osoittautui. Ei kylläkään kukkinut huhti-toukokuussa, vaan vasta nyt. Sopii mnulle, pääasia, että kukkii.

Pikkulaukka - Allium ostrowskianum

Pikkulaukatkin ovat kauniita ja pienestä koostaan huolimatta ilahduttavat melkoisesti. Penkissäni on niitä sekä keltaisena että pinkkinä. Joka kesä ihmettelen, mikä kumma pikkutulppu täältä vielä on tulossa, mutta ei tulppaani laisinkaan, vaan uskollisesti kukkiva pikkulaukka kavereineen. Kerrankin olen älynnyt sipuleita istuttaessani, etten ole tunkenut niitä keskelle kukkapenkkiä, jolloin kukat olisivat aikaa sitten jääneet isompiensa jalkoihin.

Mehitähti - Sempervivum

Mehitähti on nätti sellaisenaankin. Pidän sen "poikasista", jotka sopivassa paikassa löytävät tiensä uusiin aluevaltauksiin. Itse asiassa mehitähden kukkakin on aika sievä. Ostin pari viikkoa sitten puutarhamyymälästä alehintaan kaksi varsin tuhtia mehitähtea ja istutin ne laakeaan astiaan, jonka sijoitin aurinkoiseen, mutta sateelta suojaiseen paikkaan. Mehitähdet eivät paljon vettä kaipaa. Mietin tässä, pitääkö minun siirtää kasvit syksyllä maahan, vai saisinko ne talvehtimaan ruukussaan? Josko kaivaisin ruukun vaikka maahan? Onko joku kokeillut?

Tuoksuvatukka - Rubus odoratus

Tuoksuvatukkaa älkää istuttako, jos haluatte sen nököttävän vuodesta toiseen samalla paikalla. Se nimittäin on aika hanakka leviämään ja kohta sen yhden vatukan sijasta on kokonainen pöheikkö. Minä hölmö olen lähtenyt siirtelemään niitä vatukkavauvoja erinäisten paikkojen täydennykseksi ja nyt sitten saan ahkerasti kaivella uusia sukupolvia pois. Tuoksuvatukallakin on hyvät puolensa. Sen voi leikata täysin matalaksi ja sieltä se versoo  keväällä reippaasti yhtään nurkumatta. Se jopa on leikattava muutaman vuoden välein kunnolla tai muuten siitä tulee varsinainen risukko. Tuoksuvatukka näyttää keräävän runsaasti kaikenlaisia pörriäisiä ja olen ajatellut, että esimerkiksi hedelmäpuiden ja marjapensaiden läheisyydessä siitä saattaa olla etua.

Töyhtöangervo - Aruncus dioicus

Töyhtöangervot ovat aloittaneet kukintansa. Myös niissä kuuluu hurja pörinä ja surina, sillä mehiläiset näyttävät kovasti tykkäävän pitsimäisistä kukinnoista. Töyhtöangervo näyttää viihtyvän myös vähän varjoisemmalla paikalla. Ihan polun tai kulkutien viereen sitä ei kannata istuttaa, sillä etenkin kukinta-aikaan se tuppaa kallistumaan ja kaatumaan. Vuosien mittaan meidän töyhtöangervot ovat tehneet paljon poikasia, joita olen istuttanut uusiin paikkoihin ja antanut myös tuttaville. Pienet alut on toki helppo kiskaista maasta kompostin täytteeksi, ellei niitä halua hyödyntää.

Köynnöshortensia - Hydrangea anomala subsp. petiolaris

Köynnöshortensia on yksi näyttävimmistä köynnöksistä. Minun mielestäni. Tämä rehottaa talomme varjoisemmassa päädyssä ja on levittäytynyt myös maahan. Meillä on köynnöshortensiaa muuallakin ja viimeksi istutin yhden yksilön aloittelemaan kasvuaan Ukkokullan tekemän betonimuurin peittämiseksi. Köynnöshortensia on aluksi hidas ja näyttää nököttävän paikallaan tekemättä yhtään mitään. Ei kasva eikä kuole. Siitä ei kannata hätääntyä, sillä aikansa juurruttuaan se innostuu kasvamaan ja palkitsee kärsivällisyytemme. Kevättalvella pystytän korkeat tikkaat talon seinustalle ja leikkaan kaikki kattorakenteisiin pyrkivät versot pois. Köynnöshortensia toimii erinomaisesti myös maanpeitekasvina.


Köynnöshortensian peittämää seinää vastapäätä on alue, joka rajoittuu kunnan puistometsään. Tämä paikka on ollut meillä vähemmän kiinnostuksen kohde pitkään, mutta parin viime vuoden aikana olen ryhtynyt kohentamaan sitä. Paikka on suurien puiden varjostama ja siellä kasvaa entuudestaan pari vanhaa rhodoa, joista toinen on oikeastaan vain yksi isosta pensaasta sinnittelemään jäänyt oksa. Vuosi sitten istutin pari uutta rhodoa ja siirsin samalle alueelle myös kaksi mahoniaa pois liian aurinkoisesta paikasta. Alueen aurinkoisemmassa päässä kasvaa muutamia tuijia, joiden ajattelin kasvavan näköesteeksi metsikköön myöhemmin rakennettavaa kulkuväylää ajatellen. 

En ole rhodojani erityisemmin hoitanut, mutta eivätpä nuo ole sitten kukkineetkaan. Kielot ovat valloittaneet alueen ja näyttivät jo tukehduttavan nuo uudet rhodot kokonaan. Lisäksi tuijien lähistölle vuosia sitten istutetut tuoksuvatukat pyrkivät kohti valoa ja rötköttivät aina sateen jälkeen rhodojen niskassa. Vähän aikaa sitten kyllästyin hoitamattoman näköiseen paikkaan ja kaivoin hikipäässä tuoksuvatukat pois. Toivottavasti sain niiden juuret sen verran hyvin ylös, ettei uutta kasvustoa ilmesty. Revin myös kieloja aivan surutta, sillä niiden leviämistä ei taida mikään estää. Lopuksi katoin rhodojen alustat märällä sanomalehdellä, jonka peitin oksahakkeella. 

Rhodojen alustalle olen jo aiemmin lisännyt rhodomultaa ja nyt olen hellinyt heitä myös rhodolannoitteella ja runsaalla kastelulla. Niin pitää kuulemma tehdä juuri nyt, sillä rhodot alkavat muodostaa kukka-aihioita edellisen kukinnan päätyttyä.


Futismatsit harvenevat ennen kuin loppuvat kokonaan. Sohvalla istuminen kauniina kesäiltana tuntuu vähemmän hölmöltä, kun laittaa samalla puikot suihkimaan. Parhaillaan on menossa näiden maailmanmestaruuskisojen neljännet villasukat. Ensimmäiset pöllösukkani sain valmiiksi muutama ilta sitten. Silmiin käytin lilaa lankaa, koska varastoistani ei löytynyt ainuttakaan tarkoitukseen sopivaa helmeä. Hiukan huonosti nuo silmät kuvassa näkyvät, mutta kyllä ne siellä ovat. Seuraaviin pöllösukkiin onkin jo helmet hankittuina. Tässä välissä harjoittelen Broken seed -mallia.

 
Ja sitten jatkamaan kesäistä hellepäivän viettoa.