 |
| Särkynytsydän - Dicentra spectabilis |
Kevään viimeistä päivää vietetään. Aurinko on paistanut vaihdellen, mutta tuuli on viilentänyt sen verran, että nipin napin on päästy +14 asteeseen. Juuri äsken huomasin taivaalle levittäytyneiden pilvien roiskasseen ihan kunnon sadekuuron. Sääli narulle kiikuttamiani pyykkejä.
Kevätkukkijoita on vielä runsaasti värittämässä puutarhaa. Tulppaaneistakin osa ihan nupulla. Pitäisiköhän syksyn tullen panostaa hiukan enemmän istutettavien sipuleiden merkitsemiseen. Eli siis tökkäisi kunkin istutetun sipulilajikkeen viereen nimikyltin, ettei näin keväällä tarvitsisi pohtia, kuka kukin on. Onhan minulla toki lista istuttamistani sipuleista ja niiden paikoista, mutta näköjään sekään ei täysin riitä. Jos on laikkuköynnöksen viereen istuttanut kahdenlaista tulppaania ja kumpikin on nupullaan liki samanlainen. Silloin ehkä siitä nimilapusta olisi hyötyä. Joskaan ei tämä nyt niin järin vakava asia ole.
Unikotkin ovat jo saaneet kasvatettua karvaiset palleronuppunsa. Siinä on taas niitä kasveja, jotka kasvavat tismalleen siellä, missä itse tykkäävät. Joitakin vuosia sitten siirsin unikoita omaksi ryppääkseen, mutta kas, parhaiten ne kasvavat edelleen pionien ja aroniapuskien välissä. Ihan hyvä paikka unikoille, mutta kuvaaminen ilman muiden kasvien tallomista ei oikein onnistu.
Kevätkaihonkukka on taasen kerran riistäytynyt pikkupuutarhan poluille. Osa versoista ilmeisesti vain haluaa pitää kiinni polun toisella puolella kasvavaa kaimaa kädestä, mutta osa on jo ulottanut lonkeronsa polun hiekkaan ja ryhtynyt siinä kasvamaan. Ihan lähipäivinä alkaa olla aika kitkeä polut puhtaaksi kevätkaihonkukista ja siinä ohessa purkitan joitakin muualle istutettaviksi.
Pionien kasvuvauhti on nyt hurjaa. Alkuviikosta laitoin niille tuet ja silloin kärjet hädin tuskin koskettivat tukiritilää. Tänään sitten huidellaan ja kirkkaasti kohti taivaita. Laitan yleensä nuo tuet asennusvaiheessa aika syvälle ja siten niitä voi käydä pionien kasvaessa kiskomassa ylemmäs. Tukevat aika hyvin kukkia sitten, kun ne vihdoin avautuvat täyteen loistoonsa.
 |
| Punalehtiruusu - Rosa Glauca |
Rikkaruohohommaa alkaisi olla vähintäänkin yhden koko päivän puhteeksi, mutta muu elämä on nyt haitannut todella pahasti pihalle pääsyä. Tänään oli ihan pakko sulattaa kaappi- ja arkkupakastimet, jotta saisin inventoitua niiden sisällöin ennen uuden sadon valmistumista. Eilen nimittäin korjasin jo aikamoisen keon raparperia ja lisää valmistuu kaiken aikaa.
Eilen sekoitin 100 kg betonia ja laitoin muutamia raparperilaatteja tekeytymään. Löysin kellarista muovisia jäätelörasioita, jotka sopivat erinomaisesti reunakivien muoteiksi. Nyt on sitten kasvihuoneen vierustan laatta-ainekset valmistumassa.
Kaikenlaista kannattaa näköjään säästää, jos vain on tilaa kaman varastoimiseen. Multasäkeistäkin laitan osan talteen, jotta voin käydä niihin hakemassa tutun tallilta hevonkakkaa. Nyt leikkasin osan säästetyistä säkeistä avoimiksi, jotta sain betonivalut suojattua niin auringolta kuin sateeltakin.
Kuusikin on muuten aika söpön näköinen pukatessaan uutta versoa oksien päihin. Kyllä maailmaan vaan mahtuu monenlaista vihreää. Sen huomaa, kun pysähtyy katselemaan ympärilleen tuolla pihamaalla.
Huomenna alkaa sitten virallisesti kesä ja monella jo kesälomakin. Niin etelässä kuin idässäkin on säätiedotusten mukaan aikamoisia helteitä, vaan ei täällä meillä. Helteistä en niin tiedä, mutta kyllä kesällä lämmintä saa olla. Sitä päin siis!
....juuri nyt ulkona sataa - vaihteeksi.
