keskiviikko 28. syyskuuta 2016

Hujoppeja ensi kesäksi

Kesämalvikki

Kesäkukkien suhteen olen ollut turhan rajoittunut. Ruukkuihin tulee ostettua valmiita taimia ja nekin usein varmoiksi koettuja kukkijoita. Varsin vähän olen kylvänyt kesäkukan siemeniä penkkeihin ja vain muutamia harvoja esikasvattanut sisällä. Siis, tottakai olen kokeillut itse kylvettyjä petunioita ja orvokkeja ja monia muitakin, mutta puutteellisten esikasvatustilojen vuoksi kokeiluja on ollut pakko minimoida tai sitten niistä on tullut lähinnä fiaskoja. Vähäiset ikkunalauta-alueet on varattava ensisijaisesti tomaateille ja muille hyötykasveille.

Kesämalvikki

Kehäkukkia, krasseja ja tuoksuhernettä on tietenkin joka vuosi tullut laitettua. Viime vuosina myös pioniunikoita ja kosmoskukkaa. Keväällä kylvin yhteen kasvimaalaatikkoon erilaisten unikoiden lisäksi myös kosmosta ja kesämalvikkia. Kosmoskukka alkoi kukkia aika myöhään ja siinä on edelleen runsaasti nuppuja. Sen sijaan kesämalvikki aloitti heinäkuussa ja sen jälkeen se ei ole lopettanutkaan. Ei vieläkään. Sen kukka on mielestäni hyvin kuvauksellinen jo nuppuvaiheessa ja myös kukan sisälle kannattaa kurkistaa. Lisäksi se kestää pitkään myös maljakossa.

Kosmoskukka

Maurinmalvaa olen kylvänyt joka kevät jo ikkunalaudalle ja istuttanut sen sitten myöhemmin johonkin kukkapenkkiin. Nyt mietin, josko ensi keväänä kylväisi näitä aika korkeaksi kasvavia kesäkukkia ensin potteihin ja siirtäisi ne sitten myöhemmin isompiin piharuukkuihin. Yhdessä ruukussa voisi olla kahta-kolmea väreiltään toisiinsa sopivaa eri lajiketta. Ruukuissa niitä olisi kenties helpompi tukea ja lisäksi ruukut ilahduttaisivat pidempään ja paremmassa paikassa, kuin nykyinen käytäntöni kylvää kesäkukkia alapihan kasvimaalaatikkoon.

Maurinmalva

Mutta miten saisi nämä kesäkukat kukkimaan jo aiemmin? Ettei tarvitsisi odottaa juhannukseen tai peräti pidempään? Taimitarhalta hankitut petuniat ja orvokit ovat heti kukkivia ja siksi niistä saa ikäänkuin ilon irti aikaisemmin ja pidempään. Siemen vaatii tietyn itämisajan eli kylvämisen ajankohdalla on vaikutusta. Entä taimettuneen kasvin muut olosuhteet; lämpö, valo, kastelu? 

Kultapallo - Rudbeckia laciniata ´Goldquelle´

Kultapallosta luin keväällä sellaisen vinkin, että se kannattaa leikata matalammaksi, jolloin se kasvattaa vartta ennen nuppuvaihetta, mutta jää kuitenkin matalammaksi ja pysyy näin ollen paremmin pystyssä. Toimisiko tämä sama vinkki vaikkapa noilla postauksen alun kesäkukilla (kosmoskukka, kesämalvikki, maurinmalva)? Mitä sanovat viisaat ja kokeneet?


Ruukkuihin hankkimani kesäkukat olivat tänä vuonna jotenkin vähemmän harkittuja ja monin tavoin epäonnistuneita valintoja. Vaistosivatko vähäiset petuniat, tähtisilmät ja lumihiutaleet, etten jaksanut niistä innostua ja kukkivat sen vuoksi kovin vaisusti? Ehkä tiedostamattani hoidin niitä vähemmän ja ne osoittivat sen olemalla juuri niin kurjan näköisiä, kuin huonosti hoidetut kesäkukat vain voivat olla. 

Ensi kesäksi täytyy luoda tässäkin suhteessa nahkansa ja pyrkiä keksimään jotain muuta. Jollei vanhat valinnat toimi, on aika kokeilla uusia. Niitä nyt sitten on koko talvi aikaa kehitellä. Kukkalan Sannan elokuisesta kesäkukkaLove-postauksesta voisikin käydä ammentamassa uusia ideoita.

maanantai 26. syyskuuta 2016

Aika veijareita


Ukkokulta oli kierrellyt Juuson kanssa päivälenkillä ja tulivat sitten lenkkinsä jälkeen sisälle. Ukkokulta kyseli, mitä kumman sipuleita olen kylvänyt kukkapenkin reunaan ja osin nurmikollekin. Pieniä, kuin kepasipuleita. Hetken mietin, kyselin lisää ja valkenihan se. Viime viikolla istutin tähtitulppaanin sipuleita ruusupenkin reunaan, josta linnut ovat ne käyneet tonkimassa ylös matoja kaivaessaan. 

Persian Pearl'in ja Bakeri Lilac Wonderin kumpaisenkin sipulit ovat pieniä ja siksi en niitä kovin syvälle kaivanut. Multa ruusupenkissä on kuohkeaa ja minun sipuleita istuttaessani vielä lisää kuohkeuttamaani, joten helppo on tinttien ollut sipuleita mullasta ympäriinsä levitellä.

Lumikärhö - Clematis Summer snow

Muuallakin puutarhassa linnut näyttävät nyt tönkivän innokkaasti. Mustarastaita, räkättejä, punarintoja ja viime päivinä runsaasti myös tinttejä on saapunut hyörimään pihamaalle. Jos jossain penkissä on oksahaketta, sitä varsinkin on pöllytetty käytäville ja ympäristöön. Ensimmäisiin sotkuihin törmätessäni olin jo syyttämässä naapurin koiraa, joka aidan poiston jälkeen pääsee nyt pihaamme esteettä. Muutaman kerran se on minut yllättänytkin tuijottamalla minua aivan vieressä kykkiessäni jonkun kukkapenkin äärellä. Monet koirat tykkäävätkin kaivella, mutta nähdessäni muutaman kerran rastaiden pelmuuttavan kukkapenkissä oikein railakkaasti, sipulien levittelijän syyllisyys selvisi oitis.

Syysmyrkkylilja - Colchicum autumnale

Kun piti mennä pihamaalle istuttamaan uudelleen lintujen levittämiä sipuleita, päätin istuttaa lauantaina ostamani lisäsipulit samantien. Ei todellakaan ollut tarkoitus ostaa yhtään ainokaista uutta sipulia, mutta minkäs teet, kun niitä oli hyllyssä niin kauniisti esillä. Ja osa vielä halvennuksessakin. Jaa, miksikö ylipäätään menin sipulikauppaan, kun kerran olin vannonut, etten niin tekisi? Siitä yksinkertaisesta syystä, että Sametti Hortensia blogissaan Pikkuinen puutarhani kirjoitti niin houkuttelevasti syysmyrkkyliljoista. Ja minulla on niitä vain yksi. Tai itse asiassa tänään löytyi jo useampikin, mutta muutama vuosi sitten olen ostanut vain yhden sipulin ja se on näköjään alkanut monistautua.

Syysmyrkkylilja 'Waterlily' - Colchicum autumnale

Pelkästään sipulien vuoksi en lähde lauantaina naapurikaupunkiin ajelemaan, mutta tällä kertaa asiaa oli muutenkin. Olin tyystin unohtanut viedä vanhempieni käytävämaton pesulaan ja se oli tehtävä oitis, jotta saisin sen sovitussa ajassa takaisin.

Löysin siis matkani varrelle osuneesta puutarhaliikkeestä syysmyrkkyliljan sipuleita. Liikkeessä oli vain sitä yhtä sorttia, jota luultavasti tuo minun entinenkin on, mutta ei haitannut. Ostin kolme sipulia lisää Waterlilyä. Niin sitten mukaan tarttui muitakin sipuleita, mutta ihan kohtuullisesti.


Vasemmalta pikkulaukka Allium oreophilum
Tulipa puchella Persian Pearl
Hyacinthus Purple Sensation

Viime syksynä istutin tuota tähtitulppaani Persian Pearlia ja se oli varmasti yksi kevään kauneimmista tulppaaneista. Matala ja tuuhea ja kukki pitkään. Ja niin upean värinen. Tilasin sitä nettikaupasta ja ne sipulit istutin jo viikolla, mutta pakko oli ostaa tämäkin pussukka, kun ihan nenän edestä löytyi. 

Pikkulaukat ovat myös ihastuttavia ja sopivat hyvin kukkapenkin reunoihin. Niin, ja kukapa voi vastustaa hyasinttia. Viime syksynä istutin sinisiä ja valkoisia hyasintteja, jotka nousivat hitaasti ja ehtivät miltei hukkua muuhun vihreyteen. Siksi ostin nyt tuollaista varmasti näkyvää ja muusta kasvillisuudesta erottuvaa Purple Sensationia. Eikä kyllä muita värejä enää ollut tarjollakaan.


Iris reticulata Harmony
Muscari azureum 

Nämä pikkusipulit olivat alennuksessa, joten niitäkin oli vaikea vastustaa. Vielä pihaan mahtuisi pilvin pimein sipuleita, mutta niiden multaan tunkeminen ei ole minulle mieluisinta puuhaa. Ja jos meinaa levitellä kympin sinne, toisen tänne, tulee kukkaron pohja äkkiä vastaan.


Taidankin jatkaa loppuillan Kukkasuutarin seurassa. Riina Versoja Vaahteramäeltä -blogista vinkkasi tästä kirjasta kirjacorner-postauksessaan ja hyvä, että vinkkasi. Kuuntelin nimittäin loppukeväästä Yle-radion Pikkujuttuja-sarjassa Erja Mannon lukemia Mari Mörön Kukkasuutari-tarinoita ja tykkäsin niistä kovasti. Välillä tuntui, kuin olisi kuunnellut omia ajatuksiaan. Sain tietää, että Mari Möröltä on ilmestynyt samanniminen kirja ja päätin sen hankkia, mutta kesän tuoksinassa unohdin täydellisesti. Kiitos siis Riinalle, että postauksesi myötä muistutit minua hyvästä kirjasta ja sain sen tilattua itselleni.


Kirjan mukana oli yllätys eli nippu erilaisia siemenpusseja. Mainittakoon, että Kukkasuutarin sielu -kirjassa on hyvien tarinoiden lisäksi myös aivan ihastuttavia kuvia. Niitä katselee mielellään ja väkisinkin alkaa ajatella, että pitäisi kasvattaa omaan puutarhaankin tuollainen ja tuollainen ja tuollainenkin... Kyllähän te tiedätte, mitä pelkästään jonkun kukan kuvan näkeminen saa aikaan puutarhaihmisen mielessä.


Palatakseni tämän postauksen alkuun eli veijareihin, niin lintuveijarien lisäksi ilman muuta myös Juuso on aikamoinen veijari. Se on nimittäin siirtynyt nukkumaan takkahuoneen nojatuoliin, mikä ilmeisesti kissakalenterissa tarkoittaa virallista syksyyn siirtymistä. Kesällä Juuso ei koskaan nuku siinä nojatuolissa, syksyllä ja talvella kylläkin. 

15 vuoden aktiivisen kissanomistajuuden jälkeenkään en ole perillä, millä kriteerillä kissat kulloisetkin nukkumapaikkansa valitsevat. Aivan selvä kierto ja toistuva kaava siinä on, mutta mikä on paikan valinnan peruste? Kertokoon se, ken tietää.

 
PS. Pitipä vielä sanomani, että viitatessani jonkun blogiin tai muuhun lähdeaineistoon, olen yleensä lihavoinut sen nimen tai sanan, jota klikkaamalla pääsee viittauksen kohteeseen. Linkki on siis lihavoidussa osuudessa.

Mukavaa syyskuun viimeistä viikkoa kaikille!
 
  

sunnuntai 25. syyskuuta 2016

Päässä vellovan kaaoksen selkeytystä


Sipuleita istuttaessani ja muutenkin pihalla möyriessäni on tuntunut, että syksy tuli jotenkin yllättävän nopeasti ja kenties aikaisinkin. Piti oikein katsoa kalenterista ja täältä blogista, millaista on ollut vuosi sitten. Oikeastaan aika samanlaista. Puutarhassa ovat samat kukat kukkineet, kuin nytkin ja kasvarissakin ovat tomaatit edelleen olleet kypsymässä. Nyt olen jo siivonnut koko kasvarin tyhjäksi.

Mehitähti

Yöpakkasia ei meillä ole vielä ollut, mutta ei ole paljon puuttunut. Perjantaina päivälläkin lämpöä riitti nippa nappa kymmenen astetta, mikä tuntui luissa ja ytimissä, kun pitkään on ulkonakin pärjännyt ihan kesätamineissa. Tosin aamuisin viisiasteisessa autossa kädet kaipaavat käsineitä, eikä varpaatkaan pikkukengissä kovin lämpimiksi oloaan tunne.


Komeamaksaruoho

Sieltä täältä olen leikannut pystyyn kuivuneita tai muuten ruskeiksi menneitä perennanvarsia ja silpunnut niitä kompostiin. Suurin osa on edelleen paikallaan ja jotkut vielä kukkivat täyttä päätä. Kesäkukat alkavat pääosin jo olla aikansa eläneitä ja suurin osa onkin päässyt kompostia täydentämään. Pelaguut ja verenpisarat vein viikolla autotalliin, jossa ne saavat olla, kunnes sielläkin alkaa olla liian kylmä. Begoniat ovat edelleen amppeleissa ja jättikukkainen daalia mullassa. Luin jostakin, että daaliat kaivetaan ylös vasta, kun niitä on pakkanen ensi kerran puraissut. 

Punainen begonia roikkuu edelleen pergolan katossa

Joka kerran kellariin mennessä sinne on vietävää sylin täydeltä. Voin olla siinä mielessä tyytyväinen, että meillä on tilaa säilyttää kausitavaroita. Syksyisin usein mietin, mihin ihmeessä kaikki työvälineet, purkit, purnukat ja oheistavarat oikein tunkisin, ellei olisi kellaria ja muita varastotiloja. Toisaalta, mitä enemmän säilytystilaa, sen enemmän näyttää olevan säilytettävääkin. On niin helppo laittaa turhaakin tavaraa säilöön, kun ainakaan tilanpuutteen vuoksi siitä ei tarvitse luopua.

Syysleimu - Phlox paniculata

Minulla on ollut aina tapana kerätä valtaosa puutarhatarvikkeista talveksi kellariin. Jopa useimmat puutarhakoristeet olen laittanut suojaan. Nyt mietinkin, mitä voisi jättää puutarhaan talveksi? Mikä kestää sateen, pakkasen ja lumen painon ja mikä kenties vain kaunistuu ruostuessaan? Joidenkin tavaroiden edestakaisin rahtaaminen tuntuu niin tylsältä. 

Työvälineet meillä säilytetään kellarissa kesälläkin. Ainoastaan jotkut useimmin käytössä olevat työkalut olen sijoittanut alapihan puuvajaan. Lapio, talikko, harava, pieni möyhennin, pienet oksasakset ja muutamia muita sellaisia, joita parhaimmillaan tarvitsee päivittäin. Ja kottikärryt ilman muuta. Niiden tulee olla helposti ja nopeasti saatavilla. Talveksi nekin matkaavat kellariin.

Puuvaja elokuussa

Viime vuoden juttuja blogista lukiessani totesin, että tässä on vielä rutkasti hyvää aikaa tehdä puutarhassa jos jonkinlaisia mullistuksia. En nyt ole aikeissa rakentaa uusia istutusalueita, mutta vanhoissa on kyllä kohennettavaa. Olopihan kukkapenkin kunnostus on edennyt ehkä piirun verran, mutta ei alkuunkaan riittävästi. Pari päivää sitten jo siellä kaivelin, mutta sitten päätin, että antaa olla. Penkille ei edelleenkään ole kunnon suunnitelmaa, eikä niin ollen myöskään mitään istutettavaa. 

Clematis Aljonushka, joka jaksaa edelleen kukkia

Nyt olen kuitenkin tullut toisiin aatoksiin - ties kuinka monennen kerran. Ehkä sittenkin kannattaa näin syksyllä laittaa puitteet kuntoon, jolloin pääsee heti keväällä istuttamaan uusia kasveja. Talven aikana voi miettiä, mitä kasveja haluaa. Näin ei tule tehtyä äkkipäätöksiä, vaan hankinnat ovat harkittuja. Lisäksi keväällä on kasvien tarjonta runsaampaa.

Lidlistä keväällä ostettu alppipiikkiputki on myös sitkeä kukkija.

Näin ne suunnitelmat vähitellen asettuvat omassa pienessä päässä järjestykseen, vaikka välillä tuntuu, että siellä on vallalla pelkästään suurensuuri kaaos. Olen huomannut, että myös tällä asioiden blogiin kirjaamisella on selkeyttävä vaikutus. Varsinkin, jos jostain ideasta syntyy vuorovaikutuksellinen keskustelu, kuten usein tapahtuu.


Nyt siis kivituhkaa tilaamaan, jotta saan perusaineksia suunnitelmien toteuttamiseen.

perjantai 23. syyskuuta 2016

Lupaus keväästä laitettu mullan alle

Nuokkuluppio - Sanguisorba obtusa

Yhtä pussukkaa lukuunottamatta kaikki tämän syksyn sipulit on nyt maahan peitelty. Menivät jotenkin tavanomaista sutjakkaammin, joten aloin jo epäillä, oliko niitä sittenkin liian vähän. Tarkoituksella olen pysytellyt poissa kaupoista ja sipulihyllyjen ääreltä, etten vain rohmuaisi niitä enempää, kuin mitä kohtuudella jaksan istuttaa. Ettei mene multatouhut tympimisen puolelle.

Syysleimu - Phlox paniculata

Koska tämä blogi toimii myös puutarhapäiväkirjanani, laitan oheen istuttamieni sipulien nimet. Tavaksi on tullut käydä täältä tsekkaamassa, mitä on aiemmin tullut tehtyä, vaikka toki tein perinteisen listan syyssipuleista myös tarvittaessa paperille tulostettavaksi. Nimet kuvien sipuleille kulkevat ylävasemmalta alaoikealle ellei erikseen ole muuta mainittu. 

Kuvat on kunkin nettikaupan omilta sivuilta, joten ne olkoon lähinnä viitteenä siitä, millaista keväällä on odotettavissa.


Tulipa Peach Blossom
Tuilpa Silver Parrot
Tulipa Voque
Tulipa Florosa

 
Tulipa Blueberry Ice
Tulipa Exotic Emperor
...ja myös Tulipa Exotic Emperor
Tulipa Sweet Desiree 

Taidan tykätä Exotic Emperorista, sillä olin tilannut sitä pussukan kahdesta eri nettikaupasta. Hmm...


OikeallaTulipa greigii Temple's Favourite 
ja vasemmalla Tulipa Toronto, joka tuli bonuksena. 


Tulipa Apricot Parrot
Tulipa Charming Beauty
Alhaalla Tulipa Sun Lover,
 joista toisen tilasin nettikaupasta ja toisen ostin Lidlistä.

 
 Vasemallalla Tulipa Lilac Wonder
ja oikealla Tulipa Persian Pearl
sekä Tulipa sylvestris eli metsätulppaani, josta ei kuvaa.
 

Narcissus  Vanilla Peach
Narcissus Mount Hood
Narcissus Mondragon
Narcissus triandrus Rip van Winkle
sekä narcissus canaliculatus, josta ei kuvaa.




Lilium Rosella's Dream, joka myös alaoikealla, koska ostin niitä kaksi pussia.
Lilium Natalia (ruusulilja)
Lilium regale (kuningaslilja)
Lilium orientale Antonia (pinkki lilja, josta ei kuvaa).

 Pikkusipulit istutin jo viime viikolla, mutta laitan ne tähän samaan yhteenvetoon, jotta löytyvät yhdestä paikasta.


Allium sphaerocephalon eli pallerolaukkaa kaksi pussillista
Allium mix, jossa lilaa ja valkoista sekaisin.
 

Scilla hispanica - Espanjansinililja
Crocus botanical
Muscari armeniacum 'Fantasy creation'
Scilla mix

 
Fritillaria michailowskyi - Keltareunapikarililja
Fritillaria - Kirjopikarililja


Lilium martagon Alba - Valkoinen varjolilja
Camassia leichtlinii - Isotähtihyasintti 


Puschkinia scilloides libatonitica
Chionodoxa luciliae alba
Galanthus nivalis
Galanthus woronii

Eranthis hyemalis - Talventähti

On se aina sellainen uurastus saada sipulit maahan. Tulput istutin pääosin tällä kertaa omenapuiden alle, sillä ne olen pyrkinyt pitämään muista kasveista vapaana. Akileijat ja nyttemmin myös pioniunikot sekä sormustinkukat ovat löytäneet myös omppupuiden alustat, mutta niiden juuria ei tarvitse samalla tavoin surra, kuin jos olisin tietoisesti jotain tärkeää sinne istuttanut. 

Enemmänkin sipuleita olisi voinut maahan piilottaa. Etenkin narsisseja ja pikkusipuleita. Raja kulkee kuitenkin kukkarossa tai pikemminkin pankkitilillä. Sipuleihin saa helposti uppoamaan euron poikineen ja sen jälleen totesin klikatessani nettikaupassa ihanuuksia ostoskoriin. Loppusumman nähdessäni alkoikin sitten raaka puhdistus, jotta sain maksettavan summan budjettiini sopivaksi.

Huomasin myös sellaisen seikan, että joitakin keväällä tai peräti jo aiemmin kiinnostaviksi toteamiani sipuleita (lähinnä tulppaaneissa) ei nyt löytynyt laisinkaan. Uusia oli toki tullut tilalle, mutta olisi mukava hankkia myös niitä, jotka on hyviksi ja kauniiksi todennut. Jotenkin jäi sellainen tunne, että tänä syksynä sipulitarjonta oli edellisvuotta vaisumpaa.

Ensi vuonna voisikin kokeilla ulkomaisia sipulisivustoja, joihin en ole vielä tutustunut. Enkä tänä vuonna enää uskallakkaan, että talous pysyy kurissa. Ja ehkä pian alkaa jo olla liian myöhäistäkin. 

Ruusuangervo - Spiraea japonica

Vaikka tässä syksy kovin painaa päälle, on lupaus keväästä jo valmiina mullan alla. 
Ei muuta, kuin mukavaa viikonloppua kaikille ihanille ihmiseille!
 

keskiviikko 21. syyskuuta 2016

Kukkia, nuppuja ja vähän jo sipuleitakin

Tähtiputki - Astrantia major

Pakko kai tässä on hiljalleen taipua siihen, että syksy on saapunut ja talvikin tulossa. Vaikka puutarhassa edelleen kukkii monenlaista. Vielä ei meillä ole ollut pakkasta, joskin lauantai-iltana ei paljoa puuttunut. Kun on viikkotolkulla kulkenut paljain jaloin ja pitänyt ikkunoita yötä-päivää auki, on nyt viimeistään illan suussa suljettava ikkunat ja kaivettava villasukat jalkaan.

Kyläkurjenpolvi - Geranium pratense

Osa puutarhan kasveista ei ole kukkimista vielä lopettanutkaan ja osa on lähtenyt peräti uudelle kierrokselle. Kyläkurjenpolvi talon päädyssä näytti jo pitkään siltä, että johan tässä voisi vartensa siirtää kompostin täytteeksi. Nyt se on kuitenkin taas sinisenä peräti useamman kukan voimin. Pikkupuutarhan tähtiputki ei ole taukoa ehtinyt edes pitää.

Ruusuangervo - Spiraea japonica

Tutkiessani marja-aronian syysväritystä, huomasin yläpihan ruusuangervossa kukat. Ainoastaan yhdessä latvuksessa, mutta mukavaa sekin. 

Salkoruusu - Alcea rosea

Siemenestä kasvatettu salkoruusu on vasta nyt kehittänyt nuput ja jääpä nähtäväksi, ehtiikö se niitä avatakaan. Mielelläni näkisin kukat, sillä en löydä tästä muita tietoja, kuin että olen ostanut siemenet S-Raudan alelaarista. En siis yhtään muista, minkä värinen kukka sieltä mahdollisesti on tulossa.

Puistoalppiruusu ’Catawbiense Grandiflorum’

Osa alppiruusuista on vihdoin kehittänyt ensi kesää varten nuppuja. Kuvan iloinen yllätys löytyi vanhasta alppiruususta, joka ei ole istutuksen jälkeen kukkinut kertaakaan. Yleensä se pukkaa syksyllä latvuksiinsa vähän toisenlaisia (alakuvassa) pullistumia, joista sitten kasvaa uusia lehtiä. Toivottavasti en nyt hihku ilosta ja onnesta turhanpäiten, mutta hyvältä näyttää. Olen seurannut tuon nupun tilaa parin viikon ajan ja edelleen nuo pallurat ovat palluroita. Sen sijaan toisessa rhodossa (alakuvassa) olevat, vähän eri näköiset muodostelmat ovat alkaneet aueta lehdiksi. 

Puistoalppiruusu ’Catawbiense Grandiflorum’

Tämän rhodon palluroista ei tule keväällä kukkia, vaan nuo ovat jo alkaneet muotoutua uusiksi lehdiksi. Ihan kiva, että niitäkin tulee ja rhodo kasvaa. Mutta toki olisi mukava nähdä puskansa myös kukkivan.


Pakkasten pelossa aloitin sipulien istutuksen. Niistä pienemmistä, kuten on neuvottu. Pikkusipulien piilottaminen multaan on vielä kohtalaisen helppoa. Edessä on tulppujen ja narsissien istuttaminen ja siinä onkin hiukan pähkäilemistä, sillä paikat, joihin sipuleita voi piilottaa häiritsemättä jo kasvavia kasveja, on kyllä vähissä. Hohhoijaa, joka syksyinen ongelma, vaan eiköhän sekin tässä piakkoin tule selätettyä.

Oli muuten kiva kaivella sipuleita multaan, kun seurassani oli virkeä ja seurallinen punarinta. Siinä se hyppeli ympärilläni, eikä näyttänyt olevan moksiskaan minusta tai pussukoiden rapistelustani. Hyvässä seurassa hommatkin sujuvat rattoisasti.

Syysleimu - Phlox paniculata

Leena Luodolla oli hyvä kirjoitus Facebook-ryhmässään sipulien istuttamisesta ja myös niiden kokovaihteluista. Leena Luodon juttu  minun sipuli-istutusvimmaani saikin vauhtia, sillä etenkin narsissi vaatii pitkän juurtumisajan. Jos sen tyrkkää jäätyneeseen maahan kaivettuun reikään, se ei välttämättä ehdi enää maahan juurtua, eikä siten keväällä kukikaan. 

Sipuleita saa myös kovin eri hintaisia. Kannattaa vertailla sipulien kokoja, sillä sekin vaikuttaa hintaan, mutta myös sipulista kasvavaan kukkaan. Mitä isompi koko, sen parempi sipulin menestymisen ja kukkimisen kannalta. 

Sipulien kokoluokitus ilmoitetaan seuraavasti:

Tulppaani
10/11 pieni koko
11/12 keskikoko, hyvä kotipuutarhaan
12/+ suuri koko, erinomainen kotipuutarhaan
Narsissi

12/14 (DNIII) pieni koko, sopii kotipuutarhaan
14/16 (DNII) keskikoko, hyvä kotipuutarhaan
16/18 (DNI) suuri koko, erinomainen kotipuutarhaan
Krookus
7/+ pieni koko
8/+ normaalikoko kotipuutarhaan
10/+ suuri koko, kotipuutarhaan ja ammattikäyttöön.



Heinäkuiselta ruusutilaretkeltä ostin erilaisia astereita, joiden nimilaput onnistuin istutushetkellä erittäin tehokkaasti sekoittamaan. Useimmat näistä astereista myös nyt kukkivat. Loppujen lopuksi lienee sama, onko jollekin kukalle nimi tallessa. Pääasia, että kukkii ja kukallaan ja kasvullaan miellyttää. Perfektionistista luonnettani kyllä häiritsee, etten voi kertoa tällekään asterille oikeaa nimeä. Ehkä pitää ryhtyä antamaan nimettömille lempinimiä ja tämä saa nyt olla Pirkko sen kasvattajan mukaan.

  
Pari päivää olen laiskotellut oikein urakalla. No, pakkohan sitä on normiarkea pyörittää, mutta puutarha on saanut pysytellä omassa rauhassaan, enkä ole rynnännyt pesemään ikkunoita tai touhuamaan muidenkaan syyshommien parissa. 

Olen viime aikojen postauksissa kertonut runsaasti tekemisistäni ja siten antanut ehkä sellaisen kuvan, että olisin jotenkin poikkeuksellisen tehokas tekijäihminen tai peräti ilmiselvä adhd-tapaus. Toki tykkään siitä, että tapahtuu ja asiat etenevät ja mieluummin todellakin käytän aikaani tekemällä jotain, kuin että vain lojuisin sohvanpohjalla tai haahuilisin tekemättömiä töitä pakoillen. Luultavasti kaikki muut ihmiset saavat tismalleen yhtä paljon aikaan. He eivät vain listaa niitä nettiin kaikkien luettaviksi.    




Omenaisia syyspäiviä teille kaikille!