tiistai 9. helmikuuta 2016

Kevätprojektien suunnittelua, osa 2 Pikkupuutarhan polkuhaara

Multi Blue Pikkupuutarhan kriikunassa

Aiemmin talomme ympärillä on ollut piha, jota on jotenkin suunnittelemattomasti laitettu sieltä täältä, hoidettukin, mutta josta on selvästi puuttunut se jokin. Siihen on montakin syytä, ihan konkreettisiakin, joihin en nyt tässä palaa.

Vuoden 2000 kesällä innostuin ihan uudella tavalla puutarhasta ja ryhdyin käyttämään siihen huomattavasti enemmän aikaa ja voimavaroja. Löydettyäni puutarhablogit vuonna 2011 hullaannuin puutarhan laittamiseen oikein todella. Löysin hurjan paljon uutta tietoa kasveista ja kaikesta puutarhaan liittyvästä ja minulle avautui täysin uusi väylä mielenkiintoisten asioiden oppimiseen. Siirryin aivan uudelle tasolle ja sillä tiellä ollaan lujasti.

25.5.1995, skannattu paperikuvasta

Pikkupuutarha sijaitsee talomme ja kotitiemme välissä. Yhdeltä sivulta se rajoittuu pihan autopaikkaan. Alkuvuosina Pikkupuutarhan paikalla oli nurmikko, isoja mäntyjä ja kuusia sekä pari pihlajaa. Tien viereen oli istutettu naapurilta saatuja korallikanukoita. 

Pihasuunnitelman mukaan tontille piti tulla rhodoja useampaan paikkaan. Keittiön ikkunan alla ne eivät kestäneet katolta tulevia lumitaakkoja ja tuolta puiden siimeksestä kituvat rhodot siirrettiin myöhemmin muualle. 

Pihan joulukuuseksi tarkoitettu havupuu kasvoikin väärin päin, sillä olin sekoittanut kartiovalkokuusen ja kartiomarjakuusen. Nurmikko ei koskaan tuossa kasvanut kunnolla. 

Kaikenlaista heinää sen sijaan viihtyi kulkuväylien hiekkapinnoilla erinomaisesti, koska tietämättömyyttämme emme perustamisvaiheessa laittaneet minkäänlaista maanrakennuskangasta pohjalle.


Vuosia harasin hiekkakäytäviä, kitkin rikkaruohoja, kunnes lopulta laitoimme sen maanrakennuskankaan ja uusimme hiekkapinnan. Sen jälkeen kivituhkaa on toki jouduttu lisäämään, sillä haravoiminen ja lumen kolaaminen vievät hiekkaa mennessään. Viimeisestä suuremmasta hiekka-alueiden kunnostuksesta on jo useampi vuosi ja se näkyy kulkuväylien lisääntyneenä viherryksenä. Heti, kun lottovoitto napsahtaa, palkkaan porukan kiveämään pihamme kulkuväylät.


Kyllästyin myös pienten nurmiplänttien leikkaamiseen ja alituiseen kohentamiseen. Lisäksi ne olivat minusta äärimmäisen tylsiä. Ryhdyin systemaattisesta poistamaan yläpihalta nurmialueita ja ensimmäinen kohde oli Pikkupuutarha. Isot puut kaadettiin pikkuhiljaa ja niillä lämmitettiin varaavaa takkaa. 


Pikkupuutarhan reuna-alueet alkavat hissukseen löytää muotonsa, mutta alueen keskellä on edelleen paikkoja, jotka hakevat kasvejaan ja konkreettista olomuotoaan. Esimerkiksi kuvassa näkyvä pläntti on varsin varjoisa ison marjakuusen, syyshortensioiden ja norjanangervojen kupeessa. Se on ikäänkuin näkösällä olevan Bermudan kolmion takapiha. Siellä kulkee huoltopolku, jotta ei tarvitsisi varsinkaan kesäaikaan kävellä kulkuväylää reunustavien kuunliljojen päällä. Hyvin maata peittävä kevätkaihonkukka kestää jonkin verran askellusta, mutta betonipyörylät selkeyttävät kuitenkin polun paikkaa.


Naapurin liittyessä kunnallistekniikkaan, sain heidän kaivannostaan tuon upean kiven. Kaivuri nakkasi sen kadulta meidän silloisen kanukka-aidan yli Pikkupuutarhaan ja sinnehän se luonnollisesti jäi. Vuosia se oli vuorenkilpien ympäröimä, mutta viime kesänä kyllästyin vuorenkilpiin ja tein kiven ympärille uuden kukkapenkin. Vihreä muovinauha on tylsän näköistä, mutta edullinen ratkaisu mullan ja käytävähiekan erottamiseen. Aikanaan kasvit kuitenkin tulevat piilottamaan nauhan näkyvistä.


Pikkupuutarhan ja kunnan metsikön välissä on meidän varaparkkipaikkamme. Aikanaan se tehtiin veneen talvisäilytyspaikaksi. Pikkupuutarha viettää aika paljon etupihalta kunnan metsikköä kohti ja Ukkokulta rahtasi eräästä paikasta puolisalaa isoja lohkareita, joilla varaparkkipaikka saatiin nostettua ja tasattua.


Isot istutusalueet tarvitsevat ehdottomasti huoltopolkunsa. Minun mielestäni. Rakensin Pikkupuutarhaan polkuja. Tai alkuaan vain yhden polun, joka vähitellen haarautui eri suuntiin ja viime kesänä myös leveni. Edelleenkin polut ovat vähän turhan kapeita esimerkiksi kottikärryille. Ennen kottikärryt eivät mahtuneet Pikkupuutarhaan laisinkaan ja mullan sun muiden materiaalien kuskaus ämpäreillä tuskastutti ajoittain ihan kunnolla.


Kun lähtee muuttamaan nurmialueita istutusalueiksi, kasveja tarvitaan isoja määriä. Siksi poistin ja poistan edelleen nurmikkoa pläntti kerrallaan. Ikäänkuin valtaan nurmikolta tilaa muille kasveille askel askeleelta. Pikkupuutarha toimi pitkään myös jonkinlaisena varasijoituspaikkana eli sinne tyrkkäsin kasveja, joille en heti löytänyt muuta paikkaa. Kevätkaihonkukkaa sain kerran naapurilta pari kottikärryllistä ja ne pääsivät Pikkupuutarhaan. Niillä on siellä edelleen vahva jalansijansa ja ne vyöryvät poluille niin voimallisesti, että pari kertaa kesässä täytyy tehdä karsintaa rankalla kädellä.

13.4.2015

Tulevan kesän hommana on yhden Pikkupuutarhan polkuhaaran leventäminen. Siitä pääsee ihan hyvin kävelemään, mutta kevätkaihonkukka ja pikkutalvio ovat kutistaneet polun Juuson tassujen mittaiseksi. Kun jo alkujaankin polku tuli tehtyä liian kapeaksi. Pikkutalvio on toki ihan kiva kasvi, mutta rajansa silläkin. Kuvassa ei näy kärhökaarta, jonka läpi polku kulkee. Se toimii mittakaavana polun leventämiselle, sillä kaarta en lähde siirtämään. Pelkästään jo siksikin, että silloin joutuisin puuttumaan alppikärhön ja Ville de Lyonin versoihin.


Minun puutarharakentamiseni on monin paikoin vanhojen virheiden korjaamista ja tasapainoilua erilaisten ulkoisten rajoitteiden kanssa. Olisi hienoa, jos Ukkokulta innostuisi touhuamaan kanssani ja toisi osaamisensa ja voimavaransa mukaan projekteihin. Hän ei yksinkertaisesti ole kiinnostunut ja saadakseni häneltä apua joudun aikalailla selittämään ja perustelemaan tarpeitani. Siitä on yleensä vielä pitkä matka toiveiden toteutumiseen. 

Olen kuitenkin toiminnan ihminen ja harvoin jään sormi suussa asioita murehtimaan. Otan kaiken lapioimisen ja kärräämisen kuntoilun kannalta ja kun itse tekee, saa mieleistään. Koen iloa ja ylpeyttä voidessani kertoa likimain kaiken puutarhassani olevan taatusti omin käsin tehtyä. 

Harmikseni en omaa puusepän taitoja ja yrityksistä huolimatta kaikenlaiset puutyöviritelmät menevät totaalisesti mönkään. En siis rakentele mitään puusta naulojen ja vasaroiden avulla. Myös budjetti asettaa useimmiten tiukat raamit kaikelle tekemiselle. Luovuus välillä venyy ja paukkuu, kun pitää keksiä taloudellisia ratkaisuja.


Tätä postausta varten lähdin selaamaan kuvia ihan tontin ostosta lähtien. Elokuussa tulee 30 vuotta asumista tässä talossa ja tämän pihan ympäröminä. Olen ikäni kuvannut ahkerasti, mutta kodin alkuvuosina on enemmän tullut ikuistettua lapsia ja kylässä käyneitä vieraita, matkoja ja kaikenlaista muuta. Pihasta oli yllättävän vähän kuvia. Digikameran myötä kuvamäärä on moninkertaistunut, mutta toisaalta paperikuvia tulee enää harvoin teetettyä. Hyvä idea olisikin tehdä esimerkiksi kuvakirja menneestä kesästä tai koko vuodesta. 



Vanhoja kuvia hakiessa huomasin myös runsaasti puutteita kuvien tallentamisessa. Jatkossa täytyy tarkemmin paneutua kansioiden nimeämiseen. Yleensä nimeän kansiot päivämäärän ja jonkun teeman mukaan. Esimerkiksi 20160131Pihanäkymiä. Kiireessä sitten saman nimen alle tuppaa menemään niin kaikki kukat, rakenteet kuin näkymätkin. Kannattaa kuitenkin heti nimetä kansiot kunnolla ja mitä yksityiskohtaisemmin, sen parempi. Siksikin, että siinä vaiheessa vielä tarkkaan tietää ja muistaa kuvien kohteet. Omaan muistiin on ihan turha luottaa. Ilman dementiaakin se tuppaa olemaan varsin hatara