tiistai 25. lokakuuta 2016

Ensiräntä


Tänään se sitten alkoi eli muutaman kuukauden kestävä vesi-räntä-lumikausi on täällä taas. Hyvin säätiedotukset ovat viime aikoina pitäneet paikkansa. Tällaista luvattiin ja tällaista saatiin. Mittarissa on yksi lämpöaste, eikä pakkasia vielä tänne ole luvassakaan, joten eihän nämä ensimmäiset hiutaleet maahan jää. 

Clematis Ville de Lyon

Kävin vaihdattamassa autoon talvirenkaat ja ruuhkaa oli. Moni muukin oli herännyt säätiedotusten lumivaroituksiin ja kiirehtinyt renkaanvaihtoon. Ihan hyvin näillä meidän leveysasteilla on kesärenkailla pärjännyt marras-joulukuunkin, mutta en halua ottaa sitä riskiä, että aamuvarhaisella liikenteeseen lähtiessäni joudun liukkauden vuoksi ojanpohjia kyntämään. Itse asiassa karmeimmat ajokelit olen kokenut alijäähtyneen vesisateen liukastamalla asfaltilla aikana, jolloin lunta ei ole ollut vielä laisinkaan. Siinä kelissä on tiellä pysymistä kunnon talvirenkaillakin.

Köynnöshortensia - Hydrangea petiolaris

Perjantain-lauantain puhaltanut todella kylmä myrskytuuli on tyhjentänyt puut lehdistä aika tehokkaasti. Kriikunoissa ja omenista Huvituksessa on vielä runsaasti lehtiä. Syreenien lehdet menivät parissa yössä ruskeiksi ja kippuraisiksi, mutta osa on edelleen tiukasti kiinni oksissa. Sunnuntaiaamuna alapiha oli keltaisenaan lehtiä, joita kävin haravoimassa. Yläpihan käytäviä joudun vielä siistimään, sillä norjanangervot ovat toki muuttuneet keltaisiksi, mutta eivät ole lehtiään pudottaneet.

Neilikkaruusu – Rosa 'F. J. Grootendorst'

Nyt on sitten käsillä ne ajat, jolloin puutarhassa ei ole pahemmin katseltavaa. Ihan sama, vaikka joka ilta kiertäisi kukkapenkit ja puskanurkat. Ei sieltä mitään mielenkiintoista ole nousemassa. Ei muutamaan kuukauteen. Päivän valoisa aika vähenee huimaa vauhtia ja katse suuntaa väkisinkin kohti joulua. 

Clematis Ville de Lyon - edelleenkin puutarhan silmäteräni juuri nyt

Onneksi kaikensorttiset tintit ovat tulleet ilahduttamaan ja keräämään puutarha-asioista vapautuvaa kiinnostustani. Eilen leikkimökin päädyn lintulaudalla oli vilisevä joukko tali- ja sinitiaisia. Yksi käpytikka naputti talipötkylää ja leikkimökin katolla tilannetta seurasi orava. 

Parasta kuitenkin, että maassa putoavia siemeniä oli nokkimassa kaksi punatulkkua. Edellisestä oman pihan punatulkkuhavainnosta on jo useampi vuosi. Olin ja olen edelleen kovasti otettu moisesta kunnianosoituksesta. Mustarastaita pihassa pyörii säännöllisesti ja myös pari punarintaa niiden lisäksi. Täytynee kaivaa lintuhavaintovihko ja lintukirjat ylipäätään esiin ja aloittaa kotipihassa kyläilevien siivekkäiden bongailu.


Lokakuu lähestyy loppuaan ja viikonloppuna siirrymme jälleen talviaikaan. Ajelkaa varovaisesti. Mukavaa viikkoa kaikille!