torstai 27. lokakuuta 2016

Pimeän päivän puuhat


Räntä ja lumi on muuttunut vesisateeksi. Jos siis haluat siirtää talven alkamista, kiirehdi vaihtamaan talvirenkaat ja nosta lumikola talon seinustalle. Leikki leikkinä, talvirenkaat on syytäkin vaihtaa, sillä muutamia liukkaita aamuja on jo ollut ja takuuvarmasti niitä on pitkä rivi myös edessä. Lumikola sen sijaan saattaa joutua vielä pitkäänkin talon seinustalla nököttämään. Vaikka mistä sen tietää. Jonkun lehden lööpissä ennustettiin aikaista, kylmää ja runsaslumista talvea.

Tämä päivä on ollut pimeääkin pimeämpi. Ollaan jo pitkällä iltapäivässä, eikä mistään ole huomannut päivän olleen tässä välissä. Ukkokulta totesi vähemmän rohkaisevasti, että vielä tämä tästä pimenee. Mahdollinen lumi toki muuttaa maiseman valoisammaksi, mutta täällä etelärannikolla marras-joulukuu ovat perinteisesti usein ne vuoden harmaimmat kuukaudet. 


Sadepäivä on oivallista aikaa siivota kotia ja hoitaa monenlaisia rästihommia pois. Vihdoin sain ommeltua keittiöön uudet verhot. Meillä ei ole joka huoneessa verhoja laisinkaan. Keittiössä sen sijaan tykkään vaihdella verhoja ja tuoda niillä väriä ja pehmeyttä muuten valkoiseen keittiöön. 

Tuttavani oli ostanut ihanaa punatulkkukuvioista verhokangasta ja ne jäivät jonnekin takaraivoon muhimaan. Samanlaista verhokangasta en löytänyt, enkä oikein olisi kehdannut ostaakaan. Joillain ihmisillä on taipumus loukkaantua, jos he kokevat tulleensa matkituksi. Samantyyppistä kuitenkin osui eräässä nettikaupassa silmiini ja sitä tilasin ja nyt uudet verhot roikkuvat ommeltuina ja silitettyinä keittiössä. Kankaan pohja on harmaata, mutta valaistus muuttaa kuvassa värin näköjään vihertäväksi.


Samantien laitoin olohuoneen sohvatyynyjen päälliset pesuun ja vaihdoin tilalle viinipunaiset. Kyllä, viininpunaiset, eikä oranssinpunaiset, kuten kuva jälleen virheellisesti näyttää. Luultavasti nämä saavat olla jouluun, sillä mitään erityisiä joulukuvioituja tyynynpäällisiä en enää edes omista. Ja tiedän, että nämäkin vaihtuvat keväisemmiksi pian joulun jälkeen. Jaksan innostua joulusta sitä odotellessa, mutta pyhien mentyä ohi katseeni suuntautuu kevääseen ja tulevaan kesään ja sen pitää näkyä myös sisällä.


Ensimmäinen joululehti putosi postilaatikkoon ja toisen osti eilen itse kaupassa käydessäni. Ison marketin metrien pituisia pakastinaltaita täytettiin parhaillaan kinkuilla ja kassojen läheisyyteen oli rakennettu mittava suklaarasioiden muuri. Myös leluosasto oli paisunut kolminkertaiseksi. Myyjä totesi lakonisesti, ettei parin kuukauden joulumyynnin ja taustalla soivien joululaulujen kuuntelemisen jälkeen paljon enää jaksa oman kodin joulusta innostua. Pikemminkin tulee itku, jos joku perheenjäsen avaa radion joululauluja kuunnellakseen. Joulunalusviikot tai nykyisellään joulunaluskuukaudet voivat pahimmillaan viedä ilon joulun odotuksesta ja viettämisestä kokonaan. 


Sorruin siis kuitenkin itsekin varhaiseen joululätinään, vaikka se ei ollut laisinkaan tarkoitukseni. Ehkä siirryn selaamaan olohuoneen pöydällä lojuvia joululehtiä. Viikonlopuksi luvattiin 7-9 lämpöastetta, eikä ihan näin sateista, kuin tänään. Voin siis silloin käydä kuopimassa multaan ne tulppupussit, joita ilman en ulos kaupasta päässyt. Eivät olleet edes alennuksessa. Selitin sipulisortumiseni itselleni siten, että eipä tullut ostettua suklaata. Tosin suklaa ei käynyt edes mielessä. 

Huomenna kirjamessuille. Mahdanko siitä postata, sitä en tiedä. Varmasti jotain mielenkiintoista luettavaa taas kotiin sieltä lähtee.

Toivotan lämpimästi tervetulleiksi seuraavat blogini uudet seuraajat:

Jannibele/Energagen, Velkommen Jannibele
Aikku Mäkinen
Pauliina Isopahkala/Kukka & Kaali

Valitettavasti bloggerin uudistuksen jälkeen ei lukijaksi liittyneen kuvakkeesta enää näe, onko liittyneellä oma blogi. Harmillista, sillä siten olen löytänyt lukuisan joukon kivoja blogeja, joiden vakituiseksi seuraajaksi olen päätynyt. Niinpä uuden blogin tunnetuksi tuominen vaatiikiin enemmän ponnisteluja ja hyvä keino siihen on käydä kommentoimassa muiden blogeja ja jättää samalla linkki omaan blogiin. Näin löysin myös Kukka & Kaali -blogin, jossa Pauliina kirjoittaa elämänmakuisia postauksia aivan ihastuttavalla tavalla. Käykääpä tekin kurkkaamassa, jotka ette vielä ole Kukkaan & Kaaliin tutustuneet.