sunnuntai 4. joulukuuta 2016

Tinttejä tähtäillen

Pieni haaveri muutti tämän tipusen ilmettä.

Kotipihan lintujen seuraamisesta on tullut oivallinen talvikauden harrastus. Ennen erotin suurin piirtein talitintin variksesta, mutta aivan muutaman viime vuoden aikana tunnistamieni lintujen lajikirjo on kasvanut melkoisesti.

Vuosiin en juurikaan harrastanut lintujen ruokintaa. Puutarhaharrastuksen lisääntyessä ymmärsin, että linnuilla on iso rooli puutarhan hyvinvoinnissa. Puutarha tarvitsee lintunsa ja ötökkänsä. Bonuksena, eikä suinkaan vähäisimpänä, lintujen tunnistamisesta ja niiden touhujen seuraamisesta saa runsaasti iloa.


Yleisimmät ruokailijat lintulaudoillamme ovat tali- ja sinitiaiset. Myös jokunen kuusitiainen käy silloin tällöin. Mustarastaita on runsaasti ja joskus näkyy muutama varpunenkin. Närhiä on välillä kolmekin kappaletta. Käpytikka on tuttu kaveri talipötkylän kyljessä. Tänään se nökötti liikkumattomana pitkän aikaa nukkuvan näköisenä. Lopulta se alkoi nakuttaa talia.


Tämän syksyn uusiin kävijöihin ovat kuuluneet punatulkut, joista iloitsen kovasti. Samoin kerran olen nähnyt pyrstötiaisten pyrähtävän porukalla syreenin ruokinta-automaatille. Se oli tosiaan pyrähdys, sillä pian koko joukko jatkoi matkaansa. Yhden kerran olen nähnyt myös töyhtötiaisen. Viime viikolla siemeniä kävi syömässä lintu, joka saattaisi olla pähkinänakkeli. Sekoitan siementen sekaan pähkinöitä, joista monet linnut tuntuvat tykkäävän. Nimensä mukaisesti myös pähkinänakkeli.


Viime talvena näin pihassamme harmaapäätikan ensimmäistä kertaa ja viime aikoina se on jatkanut vierailujaan. Harakoita ja variksia pihassa kulkee alituiseen. Varisten en ole nähnyt tulevan ruokintapaikoille. Sen sijaan harakat saapuvat meluisasti rehvastellen kahden kimpassa ruokintapaikan alle, jolloin pikkulinnut pyrähtävät kauemmaksi. Tintit varmaan tietävät, etteivät isot linnut pitkään pysty siemeniä nokkimaan ohuilla syreeninoksilla taiteillen ja siksi odottavat maltillisesti ylemmillä oksilla harakoiden lähtöä.


Oravia pihapiirissä näyttää olevan vähintäänkin kolme vakiokävijää, ellei enemmänkin. Usein kaksi kurrea kisailee olopihan syreeneissä. Ne ovat kuin pieniä apinoita riippuessaan häntänsä ja takajalkojensa varassa pää alaspäin napsien samalla siemeniä etujaloillaan automaatista. Oravat ovat pesineet muutamien naapuriemme välikatossa riipien lämpöeristeitä. Saattavat saada aikamoista tihutyötä aikaan, mutta en minä niitä osaa silti inhota.


Minulla ei ole lintukuvaukseen soveltuvaa putkea, joten en edes yritä leikkiä lintukuvaajaa. Joskus nappaan pokkarin zoomilla keittiön ikkunasta mielenkiintoisia lintuja lähinnä tallentaakseni niitä omiksi muistikuviksi. Hyviä lintukuvaajia on netti pullollaan ja monet puutarhabloggaajat julkaisevat hienoja tinttiotoksia. Viimeksi kävin ihastelemassa närhiä Susannan Luonnon luomaa -blogissa.

Niinpä saatte tämän postauksen kuvituksena katsella kotipihani helpommin kuvattavia tinttejä. Kyseisten lintujen valmistaja on käyttänyt luovuutta varsin vapaasti. Jokainen saa täyttää puuttuvat tunnusmerkit mielikuvituksellaan.


Naapurin Leevi-kissa on ottanut vakiopaikakseen meidän marjakuusen alustan. Siinä se nököttää pitkiäkin aikoja. Mahtaako se odottaa, että puusta putoaa tintti sen suuhun, vai odottaako se kenties Juusoa kaverikseen. Roikkuvissa automaateissa ruokailevat tintit eivät pahemmin Leeviä säiky, mutta maassa syövät mustarastaat katoavat hetkessä Leevin saapuessa. Tulevat kyllä onneksi pian takaisin Leevin poistuttua. 

Leevi on hiukan säikky kissa ja niinpä ainut tapa saada siitä kuva, on tähtäillä ikkunan läpi. Juuson kanssa se ei ala reviiristä kiistelemään. Katsovat vain aikansa toinen toisiaan ja lähtevät sitten kumpikin omille teilleen. No, Juuso yleensä jatkaa kävelyretkeään tai palaa sisälle. Sehän ei ulkona vapaana ulkoile.


Joskus Juuso yltyy ikkunalaudalla istuessaan naksuttamaan tintti-tv:n näkymille. Aikansa ohjelmaa seurattuaan se kellahtaa oman nojatuolinsa syliin nautiskelemaan päiväunistaan. Pienistä täplistä ikkunalasissa mamma tietää, että päikkäriensä lomassa Juuso kyllä seuraa tintti-tv:tä ahkerasti silloinkin, kun mamma ei ole näkemässä.

Mukavia lintuhavaintoja kaikille!